Eilen käynnistyi 11. raskausviikko. Meillä oli vieraita ja jo aamupuolessa huomasin, että päänsärky teki tuloaan. Edellisenä iltanakin oli vähän päätä kivistänyt, mutta luulin sen johtuneen siitä, kun yömyöhään valvoin tuijottamassa Euroviisujen finaalilähetystä. Vieraiden lähdettyä iltapäivällä päätä jyskytti ihan tosissaan, ja päätin ottaa Buranaa. Lisäksi olo oli muutenkin aivan kammottava, huimasi, vatsassa kiersi, palelsi ja oksetti pahemmin kuin kertaakaan aiemmin tämän, tai edes edellisen raskauden aikana. Jossain vaiheessa kiirehdin jo vessaan ja kävin vähän kakistelemassa pöntön luona, mutta Yrjö päätti säilyttää ujostelevan linjansa eikä tupannut kylään, vaikka lähellä olikin.

Meidän piti mennä koko perheen voimin kauppaan, mutta jättäydyin pois seurueesta ja jäin sohvalle huilailemaan. Päänsärky onneksi hellitti lopulta, ja pahin yökötys meni myös ohi.

Sanovat, että tyttöä odottaessa oksettaa enemmän. Minun tapauksessani mikä tahansa yökötyksen määrä on "enemmän", jos vertaan esikoisen odotukseen, jolloin minua etoi yleensä vain hetkisen sen jälkeen, kun olin saanut aamupalan syödyksi. No joo, en erityisesti usko mihinkään ns. ennusmerkkeihin joista arvuutellaan tulevan lapsen sukupuolta. Kunhan tulee rakenneultran aika, aiomme kysyä lapsen sukupuolen siellä samoin kuin teimme esikoista odottaessamme. Onhan sitä ehkä sitten kiva verrata erilaisten ennusteiden paikkansapitävyyttä kun tietää totuuden.

Mutta mitä tulee lapsen sukupuoleen, oma fiilis on vielä aika ristiriitainen. Tämä raskaus on tuntunut jotenkin erilaiselle kuin ensimmäinen, joten siinä valossa tekisi mieli veikata tytön olevan tulossa, vaikka eihän pelkkä "erilainen" olo vielä mitään todista. Toisaalta olen jo ennen tätä raskautta ollut aivan "varma", että tulemme saamaan pojallemme kaveriksi toisen pojan, eli revi siitä nyt sitten!