Vielä yksi yö, niin sitten joudun viettämään kolme yötä kahdestaan pojan kanssa. Niin, ja eipä sitä varmaan päivisinkään ole hirveästi muuta seuraa...

Mies tuli flunssaan eilen ja tänään hän tuli kesken päivän töistä kotiin, oli saanut loppuviikoksi sairauslomaa. Siitä huolimatta hän aikoo lähteä huomenna vaikka pää kainalossa sovitulle kalareissulle. No, kunhan ei tule takaisin huonommassa kunnossa mitä oli lähtiessä! Ja kunpa en itse saisi tartuntaa, se olisi vielä tärkeämpää, jos meinaan viikonlopun pysyä täysjärkisenä! Tosin taitaa olla niin, etten ole aivan täysjärkinen ollut enää pitkään aikaan muutenkaan...

Selvisin muuten hengissä toissailtaisista tanssitreeneistä! Pelkäsin, etten jaksa tehdä siellä yhtään mitään, mutta jaksoin mielestäni yllättävänkin hyvin! Ikävästi vaan jossain sivuttaisessa liikkeessä vasenta sisäreittä alkoi juilia, ja niinpä kotiinlähtiessä kävelyni muistutti yhä vain enemmän pingviinin askellusta. Eilen reisi oli vielä hieman aristava, ja juuri äsken kun tulin saunasta, astahdin vasemmalla jalallani jotenkin varomattomasti siten, että samainen sisäreisi nitkahti ja taas köpötän hyvin kankeasti :P

Viime yön poika nukkui inahtamatta, eikä illalla oltu annettu mitään troppejakaan! Toivottavasti siis se, mikä poikaa ikinä valvottikin, olisi mennyt ohi. Ei muuten, mutta kun tosiaan vietän kolme yötä pojan kanssa aivan kahden, eikä kukaan ole jeesaamassa jos joudun rauhoittelemaan hurjana itkevää ja rimpuilevaa, 11-kiloista pikkumiestä.

Mutta ettei elämä ja kalaleskeys olisi liian yksinkertaista, kissojamme vaivaa joku mahapöpö. Alkuviikosta toinen kissa ripuloi yhtenä päivänä, mutta ilmeisesti tauti on hypännyt sitten toiseen kissaan, ja tämä on nyt parisen päivää jo ollut ruikulilla. Ei hirveästi naurata, kun joudun penkomaan lemuavasta kissanhiekkalaatikosta löysiä kuraläjiä, jottei seuraava vessa-asioija sotkisi niihin tassujaan ja levittelisi p*skaa ympäri taloa. Ja vielä vähemmän naurattaa se, että joudun myös jeesaamaan tätä ruikkukissaa peffan pesussa, tämä kun ei ole ihan niin pilkuntarkka siitä, josko perskarvoissa vähän roikkuu röhnää... Mutta ehkä se on pienempi paha siivota kakkelit tuoreeltaan, kuin antaa kissojen mahdollisesti levittää sotkua joka puolelle, mattoihin, sänkyyn, huonekaluihin... Mieshän meillä on raskauteni ajan huolehtinut kissanhiekkalaatikon siisteydestä, mutta välillä minunkin on "uhrauduttava". No, ahkeraa käsien pesua vaan kehiin.

Jospa sitä pian suunnistaisi unten maille toivoen, että saisi nukkua mahdollisimman hyvin. Mahassani väijyvä heppu vain tuntuu olevan kovin ilta-aktiivinen, ja välillä jumputus meinaa häiritä nukahtamista! En sentään keskellä yötä herää (tai en ainakaan vielä ole herännyt kertaakaan) vauvan liikkeisiin, mutta jos säpsähdän hereille muuten vaan, pian vatsassa alkaa melkoinen show, ja silloin saattaa hetken kestää, ennenkuin pystyn nukahtamaan uudestaan.

Yhdellä keskustelupalstalla kirjoittelen aika aktiivisesti muiden, samassa vaiheessa olevien odottajien kanssa. Monet selittävät, kuinka vauvalla on "selvä" rytmi, eli liikkeet tuntuvat "aina" tiettyyn aikaan päivästä ja tiettyyn aikaan mahassa on rauhallista. Miten tuota on jotenkin vaikea uskoa, että syntymättömällä vauvalla voisi olla mitään rytmiä, kun ei sellaista ole vastasyntyneelläkään! Toki se ehkä vaikuttaa, jos äidin omat päiväkuviot ovat suunnilleen samankaltaiset joka päivä, silloin vauva varmasti elää aika paljon niiden mukaan ja mahdollisesti tästä tulee tunne, että vauvakin elää tietyssä rytmissä. Sitten taas vastasyntyneellä ei ole ehkä ihan samanlaista tuntumaa vanhempiensa touhuihin, kun ei enää kulje äitinsä kehon sisäpuolella! Mutta kun monet vielä toiveikkaana uskovat, että vauvalla on sitten varmaan synnyttyäänkin suht säännölliset lepo- ja touhujaksot, niin itse olen sitä mieltä, että ei toivoakaan semmoisesta!