Jos sitä vielä yhden kirjoituksen paukuttaisi tälle päivälle, kun ehdin niin jo innostua. Kun vielä muutama viikko sitten suunnilleen suurennuslasin kanssa tarkkaili itseään ja yritti löytää kaikki mahdolliset oireet ja muutokset saadakseen tietynlaista henkistä vahvistusta raskausajatuksille, niin nyt jo alkaa tuntua siltä, että sen suurennuslasin saa heittää nurkkaan, koska ilman suurempia ponnisteluja pystyn luettelemaan oireen ja muutoksen jos toisenkin. Ja aika harva oire on mikään kovin mieluisa odotuskaveri.

Vatsan ja rintojen pullahtaminen uusiin ulottuvuuksiin tulikin mainittua aiemmin. Se, että vatsa alkaa jo selkeästi erottumaan, on minusta mukavaa siinä mielessä, että kohta ei ihmisten tarvitse arvailla, että onkohan se vaan läski vai voisiko se sittenkin olla raskaana. Sen sijaan voidaan tyytyä toteamaan, että kyllä, se on itse asiassa molempia :D

Vatsan sisäpuolella sen sijaan tapahtui alkuun vähän liikaakin, kun pakki oli monena päivänä kammottavan sekaisin. Sittemmin tilanne on tasaantunut vähän liiankin kanssa, ja nyt tuntuu, ettei kertaalleen syöty ruoka meinaa löytää tietään ulos ollenkaan säädyllisessä ajassa. Hyvä ettei pidä erikseen tilata lapsenvahtia pitämään pojasta huolta sillä aikaa kun äiti "käväisee" täysistunnolla. Ruuansulatuksen hidastumisen haittapuolia on myös se, että vatsani ei kestä laktoosia sitäkään vähää, mitä normaaliolosuhteissa. Tavallisesti siis käytän laktoosittomia tuotteita, mutta saatan pistellä levyn suklaata ilman kovin dramaattista kaasunmuodostusongelmaa. Nyt taas jo melko pienikin laktoosin määrä saa aikaan inhan mahakivun ja sivutuotteena tietysti kuutiokaupalla pierua. No, ummetukseen tietysti tuolla konstilla saa tilapäisen avun myös, mutta sen kivun vuoksi ei oikein viitsi moista harrastaa.

Naama on ruvennut kukkimaan kuin teini-ikäisellä. Esikoista odottaessa en muista naamani olleen mitenkään tavallista näppyläisempi, mutta nyt on ilmeisesti naamassa jo niin paljon finnejä, että tilanpuutteen vuoksi niitä ilmestyy myös korviin!

Ja heti perään toinen oire, joka on tässä raskaudessa minulle aivan uutta, nimittäin levottomat jalat! Muutamana yönä herättyäni käymään vessassa (oire siis tuokin) ja yrittäessäni saada uudelleen unta, minua häiritsi se, ettei jaloille tuntunut löytyvän mukavaa asentoa. Jalkapohjia pakotti, peiton alla oli jalkoihin liian kuuma ja kun ujutin jalat pois peiton alta, olikin liian kylmä. Minua neuvottiin käyttämään tuohon vaivaan magnesiumia, niinpä nappaan nyt joka aamu monivitamiinin, maitohappobakteerikapselin sekä kalkkitabletin kaveriksi myös magnesiumia eivätkä kintut enää elä öisin omaa elämäänsä niin, että se häiritsisi nukkumistani. Aiemmin olin luullut, että magnesiumia käytetään suonenvetojen ehkäisyyn. No ehkä nekin pysyvät nyt pois, vaikken niistä ole kärsinyt aiemmassakaan raskaudessa.

Harvoja ilahduttavia muutoksia on se, että tukka pysyy kiinni päässä! Sen ilmiön kun saisikin pysyväksi, kun tämä pääkarvoitus ei niin erityisen kaksinen ole luonnostaan. Viimeistään imetyksen loputtua on edessä se katkera vaihe, kun raskausaikana päähän jumittuneet hiukset varisevat sankoin joukoin pois ja tukka palaa vanhaan, tuttuun ryhdittömyyteensä.

Pahoinvoinnista oli juttua myös aiemmin, mutta lisään vielä, että merkillisesti tuntuu siltä, että päivä päivältä "yökötyskohtaukset" pahenevat ja voisi melkein laittaa jonkun vedonlyönnin pystyyn, että joudunko jonain päivänä oikein oksentamaan, vai selviänkö vaan yökkimisellä ja nikottelulla. Jostain syystä ällötys voimistuu aina lämpimän ruuan syömisen edellä ja kuten aiemmin kerroinkin, niin varsinkin paistetun lihan haju saa minut miltei karkaamaan ulko-ovesta ulos haukkomaan raittiimpaa ilmaa. Paistetun kalan hajusta nyt puhumattakaan. Ruuan edellä huonoa oloa todennäköisesti pahentaa myös nälkäisyys, sillä yleensä pystyn kuitenkin syömään ruokaa ja syömisen jälkeen kuvotus, jos ei nyt lopu, niin lievenee ainakin.

Väsymyksen osalta en oikein osaa sanoa, olenko jotenkin tavallista väsyneempi vai en. Toisina päivinä väsyttää aivan tajuttomasti, kun taas esimerkiksi tänä aamuna ei väsyttänyt juurikaan, vaikka eilisiltana valvoin seuraten jääkiekon MM-finaaliottelua (hyvä Suomi!!!) ja yöllä poika järjesti vielä pienen herätyksen. Luulen, että virkeyteeni vaikuttaa tällä haavaa enemmän pojan satunnaiset yökukkumiset kuin raskaus. Huomaan myös, että jos istuksin pitkään paikallani enkä tee mitään erityistä, väsähdän välillä aika pahasti ja voisin nukahtaa vaikka niille sijoilleni. Mutta jos otan itseäni pikkuisen kiinni niskasta ja sen sijaan, että nuokkuisin paikoillani, ryhdynkin puuhastelemaan jotain, niin olo piristyy. Tai ainakin väsymys unohtuu hetkeksi.

Sitten oireista ehkä ärsyttävimpään, nimittäin haluttomuuteen. Minua on mitä ilmeisemmin "siunattu" keholla, joka reagoi kaikenlaisiin epätavallisiin hormonipläjäyksiin (e-pillerit, raskaus, imetys) siten, että kiinnostus seksiin romahtaa minimiin ja sekös tietää itkua ja hammasten kiristystä noin niinkuin parisuhteen kannalta :( Onneksi mies käsittää, että kyse on tilapäisestä ilmiöstä, ainakin mitä tulee raskaus- ja imetysaikaan. Ehkäisykoukeroihin tämä tietysti vaikuttaa tulevaisuudessa aika paljon, sillä mieli ei todellakaan tee edes kokeilla hormonaalista ehkäisyä enää, koska sitten lakkaa kiinnostus siihen toimintaan, mitä varten se ehkäisy on hommattu. Ja minkään kortsujen varaan ei viitsi loppuiäkseen jättäytyä. Tarkoituksena on valita toisen lapsen syntymän jälkeen jokin todella luotettava ehkäisykonsti, sillä enempää lapsia tuskin tahdomme.

Mutta jos ei tee mieli seksiä, niin tekee edes mieli kanakeittoa! Teki mieli ottaa sitä iltapalaksikin, mutta en viitsinyt, kun jo yhden kupillisen sitä vetelin aiemmin päivällä. Vaikka ei tietääkseni missään ole säädetty mitään enimmäismäärää, paljonko pussikeittoa sopii päivän aikana nauttia :D Mutta kohtuus kaikessa, kanasopassakin. Esikoista odottaessa himoitsin sekä raskauden alku- että loppuvaiheessa maitotuotteita, mutta nyt tekisi tämän tästä mieli lapata suuhun paremminkin jotain pientä ja suolaista syötävää. Tänään minun teki mieli ruisleipää, jossa olisi päällä keitettyä kananmunaa, mutta en jaksanut ruveta munia keittämään.

Olisinkohan nyt muistanut luetella tähän asti havaitut, merkittävimmät raskausoireeni? Alkaa meinaan silmäluomet painaa siihen malliin, että lienee parasta mennä nukkumaan ja tarvittaessa jatkaa oirelistaa myöhemmin! Epäilemättä oireita tulee vielä lisää tai vähintäänkin vanhat oireet pahenevat ajan mittaan, mutta niistä enemmän sitten, kun se on ajankohtaista! Toivottavasti ei kuitenkaan ihan pian ;)