Tänään kävin taas neuvolassa. Ihan rutiinikäynti, kaikki ok. Verenpaine oli oikein ennätysalhainen, vain 92/62! Neuvolantätikin hämmästeli, että onpas hyvät paineet näille viikoille. No hyvät ja hyvät, välillä mietin, voiko matalasta verenpaineesta olla jotain haittaa... mutta ehkä olen tuohon tottunut, sillä ei minua esim. huimaa normaalioloissa mitenkään erityisesti. Raskaana ollessa nyt on kaikenlaisia heikkoja(kin) oloja ollut, mutta niihin on varmasti ollut muitakin syitä kuin verenpaine.

Sf-mitta oli nyt "vain" 34 cm, kun viimeksi se oli 36. Mutta viimeksi oli eri mittaajakin. Neuvolantäti arveli, että olisikohan vauva ollut viimeksi kunnolla peppu pystyssä, kun lukema oli noin iso :D Oli miten oli, on tämä mahakin repsahtanut alemmas, eli ehkä sekin selittää jotain.

Hemoglobiinia ei mitattu, kun pari viikkoa sitten se oli 133 ja olen sen jälkeenkin napsinut rautatabletteja sen minkä olen muistanut. Vaa'alle sain kylläkin hypähtää niinkuin aina ja taas sain hämmästyä, kun vaaka näytti jopa mahtavat 100 grammaa VÄHEMMÄN kuin pari viikkoa sitten! Miten se voi olla mahdollista tällä mässäilyllä?! Mihin se kaikki syöty mättö menee - suoraan vauvaanko? Kuulostaa vaan todella oudolta, että ikäänkuin oma painoni olisi jopa hieman laskussa, kun vauvan otaksutaan kuitenkin kasvavan sen n. 200 grammaa viikossa. No, ei pidä valittaa, jos edes oma painonnousu pysyy lapasessa, vaikka syön kuin mikäkin sika. Painoni on nyt noussut kaikkiaan jotain 10-11 kg - kai tuota voi pitää ihan siedettävänä määränä. Vaikka ehtiihän tässä vielä tulla lisääkin kiloja, mutta jos tahti on sama kuin tässä kuluneiden viime viikkojen aikana, niin ehkei kovin pahaa nousua ole odotettavissa.

Neuvolasta lähtiessäni oikeaan kylkeen iski joku jäätävä kramppi ja tuotti aikamoista tuskaa ajella autolla kotiin, vaikkei matka kovin pitkä ollutkaan. Sitten piti vielä lähteä kaupassa käymään, ja siellä alkoi tuntua siltä, että voisiko tämä sittenkin olla SUPISTELUA?! Kipu ei enää tuntunut jatkuvana viiltämisenä oikealla kyljellä, vaan aaltoilevana vatsalla ja selänkin puolella. Tätä jatkui koko kauppareissun ajan ja vielä kotonakin jonkin aikaa sen jälkeen. Tuntemukset laantuivat jonkin verran, kun maltoin istuskella. Nyt ei enää hetkeen ole tuntunut mitään, paitsi nuita kivuttomia kiristelyjä vatsalla.

Yksi vaihtoehto vielä on, että ehkä nuo supistukset / kouristukset olivat vain mahanpuruja. Aloitin nimittäin eilen antibioottikuurin poskiontelotulehduksen vuoksi, ja minua varoiteltiin, että lääke saattaa aiheuttaa vatsavaivoja. Kieltämättä tässä illan aikana on pierettänyt tavallista enemmän, ja lisäksi joku aika sitten iski pakottava tarve päästä täysistunnolle, ja niin ihanaa kuin onkin jakaa näitä kakkajuttuja tälleen "julkisesti", niin sanottakoon silti, että tuotokset eivät olleet ihan sellaista ummetuskamaa mitä viime päivinä muuten... Ja tuon istunnon jälkeen tosiaan ei ole mitään kovin ahdistavia supistuksia tuntunut, eli ehkä kyseessä oli vain antibioottien aiheuttamat vatsanväänteet.

Joka tapauksessa, kyllä nuo kipristelyt saivat miettimään, että APUA, muutaman viikon sisällä minä SYNNYTÄN! Kääk! Olen tehnyt listan tavaroista, mitä voisin ottaa mukaani sitten, kun sairaalaan lähtö tulee eteen, mutta pakannut en ole vielä yhtikäs mitään. Viimeksi pakkailin kamppeet vasta juuri kotoa lähtiessä. Jotenkin sitä ajattelee, että eiköhän sitä ehdi sitten siinä lähtiessä tälläkin kertaa, vaikka voihan näin toisella kertaa tulla vähän äkkinäisempi lähtö. Mutta se lähtö ei tullut vielä tänään :) Itse asiassa just tuli taas pieni supistus, mutta aika mieto sellainen. Tuntui kuitenkin vähän selänkin puolella, eikä pelkästään kiristyksenä vatsalla. No, jotain selkeästi tapahtuu, katsotaan nyt montako päivää tämmöistä on ennen tositoimia!