Jotenkin nyt toivon samaan aikaan sekä sitä, että vauva syntyisi mahdollisimman pian kuin myös sitä, että kunpa se ei syntyisi vielä sataan vuoteen!

Toisaalta olen aivan kypsä olemana raskaana, kun tuntuu että mitä pieninkin fyysinen rasitus on liikaa ja kroppa on kankea, turvonnut möhkö. Ummetus riivaa ja jos ei vatsassa myllerrä vauva, maha on muuten vain jossain ihmeen käymistilassa tai vähintään vatsaNAHKA tuntuu siltä, kuin se ratkeaisi justiinsa!

Toisaalta kauhistuttaa ajatus, että miten saan järjenrippeeni säilymään, kun tähän talouteen tulee vauva valvottamaan ja vaatimaan oman huomionsa ja hoitotoimenpiteensä. Viime yönä esikoinen valvotti melkein kaksi tuntia. En oikein tiedä, onko kyse flunssasta ja sen tuomasta yskästä vai pakottaako kenties joku kasvava hammas. Ruokakin on maittanut todella heikosti muutaman päivän, laitoin sen ensin tukkoisuuden piikkiin mutta taitaa olla jostain muusta kyse. Kovin tuo kaikkea järsii ja aamupalalla pureksi aamiaisen sijaan sormiaan ja huusi kuin hyeena. Muuten kyllä puuhastelee tyytyväisenä, en sitten tiedä, miksi juuri syödessä alkaa kauhea raivoaminen, eikä sitä ilmene edes ihan joka ruokailun yhteydessä.

Hermot ovat siis todella kireällä, kun alla on huonosti nukuttuja öitä ja pojan ruokailut ovat viime päivien ajan olleet vain yhtä tappelua. Lapsettomat saavat nauraa partoihinsa kustannuksellani, kun esim. Facebookissa kiroan toisinaan tätä perheellisen elon "ihanuutta", ja varmaan ihmettelevät, että miksi tuokin on lapsia hankkinut, jos niiden kanssa kerran on noin ankeaa. No, eiköhän kaikenlaisissa elämäntyyleissä ole ne veemäiset päivänsä, oli lapsia tai ei. Ja jaksan yhä luottaa siihen, että joskus avuttomasta vauvasta tulee (liiankin) omatoiminen taapero, ja omatoimisesta taaperosta varttuu vähitellen pikkulapsi, joka ehkä jopa totteleekin joskus kun vanhemmat jakelevat kieltoja :D Nuo valvotukset ja muut päättömät kohellukset sekä kiukuttelut nyt vain kuuluvat pakettiin, ikävä kyllä!

Täytyi oikein eräästä vauvaopuksesta tarkistaa, miltä viikolta lasketaan viimeinen raskauskolmannes alkaneeksi. Muistin jo, että se olisi alkanut viikosta 26, mutta oppaan mukaan se alkaakin viikolta 28. Eli ihan vielä en voi sanoa olevani viimeisen kolmasosan puolella, mutta äkkiäkös siellä asti ollaan. Olin suorastaan saada sätkyn, kun sunnuntaina tajusin 25 viikkoa olevan täynnä! Miehen kesäloman aikana ei hirveästi tullut päivien kulkua ajateltua, kun oli niin paljon muutakin tekemistä kuin huokailla, että olisipa huominen/viikonloppu/ensi viikko/syyskuu/joulu...

Onneksi nämä tylsät ja hankalatkin päivät (ja yöt) tuppaavat vain hurahtaa menemään. Tänäänkin ajattelin, että kun poika suostui yli puolen tunnin taistelusta huolimatta syömään vain lusikallisen jogurttia sekä juomaan vain pari kulausta maitoa, aamusta tulee vielä piiiiiiiitkä nälkäänsä kitisevän kiukkupussin kanssa. Mutta kunhan tuo pääsi ruokapöydästä pois, hetken parkumisen jälkeen leikit ovat maittaneet tavalliseen tapaan ja piankos tässä saan ruveta tarjoilemaan jätkälle lounasta - josta kieltäytyä...