Minun piti jo viime viikolla käydä pitkästä aikaa neuvolassa, mutta sovitun päivän aamuna neuvolasta soitettiin ja aika piti vaihtaa neuvolatädin sairastuttua. Valitsin ajan heti aamuyhdeksäksi, mies kun aloitti tänään kesälomansa, ei tarvinnut miettiä, mihin aikaan on hyvä lähteä yhtään mihinkään, koska poika herää, syö ja nukkuu...

Vatsa on kasvanut kohisten, sf-mitta katsottiin ensimmäisen kerran ja se oli 22 cm. Lukema sijoittui kauniisti yläkäyrän yläpuolelle :D Voi jee, minkähän kokoinen etupallo minulle vielä ehtiikään kasvaa... Muuten painonnousu oli pysynyt ihan kohtuullisissa lukemissa, mitä ei kyllä uskoisi kun olen aika railakkaasti vetänyt herkkuja naamariini viime aikoina, vaikka suunnilleen joka päivä lupaan, että huomisesta alkaen syön vähän järkevämmin. Mutta jos sitten taas huomenna...

Verenpaine oli edelleen aika matala ja hemoglobiiniarvo oli laskenut lukemaan 100, kun se vielä raskauden alussa oli 129. Apteekista hain nestemäistä rautavalmistetta, ja kun sitä kotona maistoin, se oli aivan järkyttävän makuista :( Jo litkun ulkonäkö muistutti kuravettä, ja maku vain vahvisti mielikuvaa. Muka hedelmäinen maku, mikähän hedelmä maistuu niin kamalalta? Ja mikä inhottavinta, liejun rautainen jälkimaku ei meinannut lähteä suusta pois millään, ja vielä monen tunninkin päästä se maku nousi suuhun, jos vähänkin röyhtäisi. Plääh, täytyy vain väkisin käyttää se rautaliemi pois, mutta seuraavaksi kokeilen jotain muuta. Tabletteihin vain en mieluusti koskisi niihinkään, kun yhdestä menee vatsa sekaisin ja toinen taas ummettaa... ja kun tuota jälkimmäistä vaivaa on jo muutenkin, ei sitä viitsisi enää pahentaa. Ei sitä oikein voi mennä täysistunnolle kuppaamaan ikuisiksi ajoiksi, tai poika pian räjäyttää tuvan ympäriltä sillä aikaa tai jotain.

Kysäisin neuvolassa siitä istukan sijainnista, ja siellä oltiin vahvasti sitä mieltä, että eiköhän tilanne korjaannu itsestään kohdun kasvaessa. Eli ei mitään varoituksia, eikä rajoituksia. Kotona sitten hoksasin, etten saanut neuvolasta lähetettä mukaani, jolla sitten pääsen sinne ylimääräiseen ultraan... taisi vain unohtua siinä kaikenlaisia tietoja koneelle nakuttaessa. On minulla vielä ainakin yksi neuvolakäynti tulossa vajaan kuukauden päästä, niin ehdin sen lähetteen saada silloinkin - kun vain muistaisin pyytää... Mikä noissa neuvolakäynneissä onkin, että kotona miettii valmiiksi asioita, mistä pitää kysäistä, mutta kun neuvolatäti kysyy, että onko jotain kysyttävää, ei tule mieleen mitään?

Sokerirasitustestiin sen sijaan sain lähetteen, ja aikaisintaan parin viikon päästä pitäisi vääntäytyä sinne. Ahdistaa pelkkä ajatuskin, että ensin pitää olla edellisillasta saakka syömättä, ja sitten pitää jo aamutuimaan lähteä nälkäisenä pojan kanssa istumaan jonnekin terveyskeskuksen odotustilaan yli kahdeksi tunniksi ja siinä sitten koittaa jaksaa viihdyttää (ja ruokkia) poikaa samalla, kun itsellä on niin nälkä että näköä haittaa! Täytyy toivoa, että mies saisi järjestettyä itselleen töistä vapaata, jotta tämä voisi olla pojan kanssa sokerirasituskokeen ajan jotta siitä päivästä ei aivan painajaista tulisi. Muuten voisin varata kokeen parin viikon päähän, jolloin mies olisi vielä lomalla, mutta olemme tuon viikon todennäköisesti kokonaan vanhempieni luona.

Ja siinäpä ne tärkeimmät lomasuunnitelmat taisivat ollakin. Kaikenlaisia hommia olisi, tosin lähinnä sellaisia joissa minusta ei ole mitään apua, eli mies varmaan paahtaa ulkosalla sen minkä ehtii, ja minä saan olla pojan kanssa... ihan kuin olisi mikäkin tavallinen arki. Plääh.