Uusi viikko on taas polkaistu käyntiin. Mahani tuntuu roikkuvan päivä päivältä aina vain alempana, ja jos vauva ei kohta synny, maha roikkuu kohta jossain polvien tasalla.

Lauantaina huomasin, miten portaissa kävellessä "potkin" itseäni mahaan reisien yläosalla ja tänään minusta tuntuu, että nyt ei enää tarvitse kävellä edes portaita pitkin, kun maha on jalkojen tiellä. Istuessakin tekee mieli vain leväyttää jalat mahdollisimman levälleen, että maha mahtuisi roikkumaan kinttujen välissä, eikä tukahduttaisi painollaan jalkojen verenkiertoa :D Voimme siis varmaankin päätellä, että vauva on kaiketi melko valmiina asemissa, lähtölaukaus vaan puuttuu!

Muuten olo on ollut parisen päivää ihmeen hyvä! Yöt toki ovat olleet jokseenkin katkonaisia, mutta en nyt koe mistään kovin kamalasta univajeesta kärsiväni juuri nyt. Antibioottikuuri loppui tänään ja uskaltaisin jo varovasti hihkua riemusta ja sanoa, että taisin säästyä sittenkin hiivatulehdukselta! Tässä tänä iltana vatsa on kyllä tuntunut erityisen ahdistavan pinkeältä, mutta tänään(kin) syödyllä suklaalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa...

Ja kun pääsin sopivasti aiheeseen "herkut", niin tänään minuun iski taas varsinainen vauhtisokeus, kun kävimme kaupassa. Suklaalevyjä piti valita oikein kaksi kappaletta, eikä todellakaan mitään "toinen minulle ja toinen miehelle", vaan molemmat ihan minua varten. Lisäksi teki mieli kiskoa hyllyistä ostoskärryyn monenlaista muutakin, ja leipäjuuston kohdalla lankesin. Myös katkarapuja teki mieli, mutta pakastealtaassa ei ollut sellaisia, joita olisin halunnut. Siis voi elämä, leipäjuustoa ja pakastekatkarapuja? Ei tässä ole edes kyse mistään sellaisista ruokahimoista, mitä raskauteen yleensä liitetään, eli että tekisi mieli jotain ihan kummallisia asioita. Taidan vaan haluta mässätä kaikkea hyvää mitä vain mieleen juolahtaa, vielä tämän vuoden aikana, kun ensi vuoden alusta ajattelin ryhdistäytyä syömisten suhteen.