Pian on taas yksi raskausviikko takana ja mikä parasta, takana alkaa olla myös pitkä viikonloppu kahdestaan pojan kanssa! Aika on kulunut melko hyvin, etenkin toissapäivänä ja eilen kun osan päivää olin kyläilemässä sekä asioilla. Tämä päivä puolestaan on tuntunut aika pitkältä. Aamupuoli meni aika joutuisasti kun kävin pojan kanssa kaupassa, mutta loppupäivä onkin ollut enimmäkseen kellon tuijottelua, että jokohan pian olisi ilta...

Toissayön poika nukkui hyvin, mutta viime yönä tämä heräsi joskus aamukahdelta. Hän kyllä rauhoittui heti, kun nostin hänet syliini sängystään, mutta vaikerrus alkoi uudestaan, kun olin laskemassa häntä takaisin petiin. Sitten tuli mieleen, että mitä jos poika yksinkertaisesti pelkää pimeää? Laitoin huoneeseen pienen yövalon palamaan ja lopulta poika pienen ähinän ja puhinan jälkeen nukahti sänkyynsä. Sitten tietysti itse en saanut unta, kun koko ajan korvat pitkällä kuuntelin, että alkaako pojan huoneesta piankin kuulua mekkalaa.

Onneksi muuten tänään on ollut ihan ok fiilis, ei edes ole pahemmin väsyttänyt, vaikka yö olikin mikä oli. Olen vain syönyt tänään paljon, ja enin osa syömisistä on ollut lähinnä jotain herkkuja ja muuta roskaa, joten sen puolesta taas tuntuu, että maha räjähtää kohta...

Jos muuten ns. poikamahan sanotaan olevan sellainen, joka pönköttää suoraan eteenpäin eikä levahda lainkaan sivuille, niin minulla on taatusti mukanani varsinainen poikamahan prototyyppi!!! Mahani on ihan ihmeellisen silmiinpistävä, eteenpäin sojottava uloke keskellä kroppaa ja tuntuu, että se alkaa jo nyt olla tiellä koko ajan! Väliin yritän sujahtaa jostain kapeista rakosista ja vetää vatsaa vähän sisäänpäin, ja sitten tajuan, että tämä ei muuten todellakaan onnistu. Tänään kaupassa vatsani osui koko ajan ostoskärryjen kahvassa olevaan "kolikkoautomaattiin", siis siihen mötikkään mihin pitää tunkea lantti tai joku vastaava poletti, jotta kärryt saa irti toisistaan. Olin siihen kolikkoaukkoon tunkenut sellaisen vähän pitkänmallisen kolikonkorvikkeen, ja hyvä etten hankkinut jotain napalävistystä siihen törmäillessäni.

Toisaalta taas pystyn edelleen nukkumaan vatsallani! Tai ainakin silleen osittain, kun tuen toisen jalan avulla kroppani sen verran sivuttain, etten todellakaan makaa täysin vatsani päällä. Tuossa nukkuma-asennossa myös rinnat kivasti vuotavat öisin kun joutuvat puristuksiin, ja aamulla voi lakanalta löytää pieniä, kellanvalkeita maitoläikkiä.

Kaipa se olisi aika mennä nukkumaan. Nyt on kyllä maha niin turvoksissa kaikesta tämän päivän syömisestä, että taitaa olla parasta nukkua kyljellään. Jos koitan maata selälläni, rusennun varmaan hengiltä ähkypötsini alle :D Toivottavasti ensi yö sujuisi rauhallisesti. Laitoin pojalle yövalon palamaan koko yöksi, katsotaan olisiko siitä ratkaisuksi viime viikkojen levottomiin öihin.