Tänään viimein koitti hartaasti odotettu päivä ja käynti rakenneultrassa! Menimme vastaanotolle koko perhe, sillä mieskin tahtoi mukaan ja poika täytyi tietysti ottaa mukaan, ei oikein olisi ollut paikkaa minne hänet jättää. Hetken poika jaksoikin ihmetellä maailman menoa tutkimushuoneessa, mutta aika pian mies meni suosiolla pojan kanssa odotustilaan, kun siellä oli kopallinen leluja tutkailtavaksi. Tosin odotushuoneessa lojunut kaukosäädin taisi olla se kiinnostavin kapistus.

Ilmoitin heti alkuun, että lapsen sukupuolen saa sitten paljastaa. Vauva vaan näytti olevan niin kippurassa, että hyvä kun sieltä saatiin esiin edes ne paikat, mitkä oli tarkoituskin! No, muun muassa vauvan päänympäryksen perusteella olisin jo viikolla 21, mutta olikohan se nyt reisiluun pituus, joka vähän tasasi heittoa lasketussa ajassa, ja "keskiarvoksi" tuli sitten 20 + 6.

Pikkuisella näytti siis kaikki olevan kunnossa, ja suostuipa hän lopulta vilauttamaan kriittisetkin paikkansa meille, ja... pieni pippelihän se siellä vilahti! Eli näin sain heittää muka-vahvat tyttöfiilikseni romukoppaan ja asennoitua siihen, että meille tulee toinenkin poika!

Muuten kaikki oli tosiaan mallillaan, mutta istukka näkyi olevan hieman kohdunsuun päällä. Tilanne tullaan tarkistamaan ylimääräisellä ultralla vielä raskausviikon 30 tienoilla ja saattaa olla, että raskauden edetessä tilanne hoituu ihan itsestään, mutta mikäli niin ei käy, on sektio edessä. No, se ei minua huoleta, ajatus sektiosta ei ole minulle mikään kauhistus. Ja olen kuitenkin yhden tavanomaisen synnytyksen kokenut, eli ei ainakaan tarvitsisi harmitella sitä, että jotain jäi kokematta.

Mutta tämän enemmittä puheitta, loppupäivän (ja varmaan muutaman päivän tästä eteenpäinkin) pureksin ja maistelen suussani sanaa "POIKA" ja voin vaikka ruveta miettimään tulevalle lapselle nimeä nyt, kun sukupuoli on selvillä :D