Voihan p...! Niinkuin PERÄPUKAMA. Taidan nimittäin olla nykyään sellais(t)en "onnellinen" omistaja :/ Viime raskaudessa niiltä vältyin, mutta taitaa tämä ummetus olla sitä luokkaa, että nyt ei käynyt niin hyvin. Plaah! Miten ällöttäväksi oikein voi raskaana ollessaan olonsa tuntea?!?

Muutenkin nyt on aika tympeä olo. Väsyttää aivan järkyttävästi, vaikka takana on kaksikin ihan hyvin nukuttua yötä! Viime yönä kyllä vessakäynnin jälkeen valvoin hetken aikaa, mutta enköhän silti saanut nukuttua ainakin seitsemän tuntia. Silti silmäluomet tuntuvat painavilta, haukottelen niin että kohta naama ratkeaa ja pahimpana on tämä ärsyttävän heikko olo! Jo pelkkä seisominen tuntuu ihan mielettömän raskaalta hommalta, enkä nyt sanoisi, että istuma-asennossa olisi juurikaan sen kaksisempi olla. Hyvä kun silmiään uskaltaa räpytellä, kun ei tiedä, jaksaako niitä sitten aukaistakaan vai simahtaako unten maille :P

Kun viimeksi kävin neuvolassa, siellä kyseltiin kovasti jaksamisesta ja arjen sujumisesta pienen lapsen kanssa. No, kyllähän tässä nyt puoliväkisin saa päivänsä kahlattua läpi, kun ei liikoja rasita itseään. Ajattelin, että tänään olisin imuroinut, mutta nyt en kyllä todellakaan jaksa. Mutta tosiaan, mietin vaan, että mitähän ne siellä neuvolassa olisivat sanoneet, jos siellä sanoisi, että "ei, ei tästä arjen pyörittämisestä tule oikeastaan hevon p*skaakaan?" Mitä se auttaisi - sanoisiko neuvolan täti siihen vaan, että "no voi voi, koita nyt vaan kestää jotenkin?" Ei hän varmaan tänne tulisi minun puolestani leikkimään pojan kanssa ja nostelemaan häntä peppupesuille :D

En minä nyt sitä sano, että rutiineista selviytyminen olisi (vielä) käynyt jotenkin ylivoimaiseksi, mutta sanotaanko näin, että paremminkin voisi mennä... No niin, mahtavaa, poika tuossa juuri viiletti ohitseni ja jätti jälkeensä sellaisen hajuvanan, että pitääkin tästä lähteä peffapyykille. Helppoa kuin heinänteko, kun huimaa ja käsissä tuntuu olevan jäntevyyttä kuin keitetyssä spagetissa!