Kävin tänään neuvolassa ja samalla oli lääkärintarkistus ja jonkinlainen synnytystapa-arvio myös.

Hemoglobiini oli vaihteeksi noussut ollen jopa 133. Eli ei ole Retaferit ihan hukkaan menneet! Neuvottiin kuitenkin vielä syömään rautaa siltä varalta, ettei Hb lähde taas laskemaan. Ja syönhän minä, jos se vaikka edes pikkuisen vaikuttaisi vähemmän ummettavasti...

Neuvolantäti tuumi, että taitaa aineenvaihduntani toimia todella hyvin nyt, kun painoni ei ollut taaskaan juurikaan noussut eikä turvotustakaan ole käytännössä yhtään. Tosin neuvolan tätsykkä ei olekaan nähnyt minua kuin yleensä aamuisin tai varhain iltapäivällä, eli hän on missannut parhaimman norsumaisuuteni, joka yleensä vallitsee iltaisin, kun olen koko päivän hyvin syönyt ja pöhöttynyt :D

Vaikkei painoni ole noussut (mitä edelleen jaksan ihmetellä, näillä herkutteluilla), maha on silti kasvanut. Sf-mitta rupeaa olemaan sen verran huikea, että lääkäri katsoi parhaimmaksi kirjoittaa minulle lähetteen tarkempaan sikiön kokoarvioon siltä varalta, että vatsassani lymyilee kunnon mörssäri. Tosin, kun lääkäri käsin tunnusteli vatsaani, hän pohti, että ei vauva kyllä tunnu mitenkään kauhean kookkaalta. Sen sijaan mahan muodon ja koon saattaa selittää se, että vauva on edelleen aika ylhäällä, ja lapsivettäkin tuntuu olevan ihan reilusti. Mutta varminta kuitenkin tarkistaa kaiken varalta vauvan kokokin. Esikoinen oli kyllä lähinnä kärpässarjalainen painaessaan 3,3 kiloa syntyessään, mutta itse olen ollut yli nelikiloinen. No, hyvillä mielen menen ottamaan asiasta selvää lähiviikkojen aikana!

Muuten neuvolakäynnin anti ei ollut mitenkään ihmeellinen. Kohdunsuulla ei ole tapahtunut vielä mitään erikoista, verenpaine oli edelleen matala ja pissanäyte oli kunnossa. Paperilla olen mitä ilmeisemmin ihan hyvinvoipa odottaja :D Todellisuus vaan on papereita ihmeellisempi. Aamuvarhaisella heräilin klo 5 käymään vessassa (ja se oli muuten yön toinen vessakäynti, kun tähän asti olen pärjännyt max. yhdellä kusitauolla) ja tämän jälkeen ei sitten uni enää tullutkaan :( Kolme varttia etsiskelin mukavaa asentoa sängyssä, kunnes kyllästyin ja nousin ylös. Tottakai nyt sitten väsyttäisi ihan hulluna, mutta pojan päiväuniaika hurahti taas pikku kotihommiin sekä yleiseen lusmuiluun. En vain malta käyttää vähäistä vapaata aikaa NUKKUMALLA.

Neuvolan jälkeen käväisin vielä vähän joululahjaostoksilla. Ah mitä luksusta kierrellä hetki kaupoissa ihan yksin! Tai no yksin ja yksin, toki joukkoon mahtui monenlaista shoppailijaa, mutta kun mies piti töistä vapaapäivän tänään, tottakai käytin tilaisuutta hyväkseni ja karkasin kaupoille :D Taisi mieskin olla ihan tyytyväinen, kun en vaatinut häntä mukaani. Ehkä muuten olisin vaatinutkin, mutta pojan pinna kauppareissuilla on sen verran lyhyt, että on turha lähteä kaupoille vain kiertelemään ja miettimään. Ostettavat asiat pitää olla jo etukäteen tiedossa, jotta voi ne vain käydä napsimassa hyllystä, maksaa ja painella kiireen vilkkaa takaisin kotiin.

No, en mitään hirvittävän pitkää kaupparundia tehnyt, kun ei vaan jaksanut. Ihan kuin olisin jotain painavaa kiveä raahanut vatsani pohjassa, ja koko ajan tuntui siltä, että on aivan kaamea vessahätä. Mutta vaikka kaupoissa kiertely olikin hieman vaivalloista, sainpa sentään muutaman lahjan hankituksi! Ja pian pitäisi raapia kasaan loputkin lahjat, koska ei se kaupoissa ravaaminen tästä enää helpommaksi tule :D