Taas sunnuntai, taas uusi raskausviikko aluillaan! Viikonloppu on kulunut vauhdilla, matkasin perjantaina pojan kanssa vanhempieni luo ja viivyn täällä ainakin pari viikkoa. Mies tulee tänne juhannukseksi, sitten palaa taas töihin ja tulee sen jälkeen tänne useammaksi päiväksi, hänellä kun on viikko lomaa.

Parin päivän aikana olen jo ehtinyt tavata muutaman kaverin sekä liudan sukulaisia, joten ei ole aika ehtinyt käydä kovin pitkäksi! Lisäksi vanhempani ovat aika paljon viihdyttäneet poikaa, eli itse olen saanut ihan vaan istuskellakin välillä ja katsella sivusta :D Äiti pitää huomisesta alkaen kaksi viikkoa kesälomaa, joten minulla on apukäsiä saatavilla lähes kellon ympäri, mitä nyt öistä täytyy selvitä yksinään. Eli täytyy toivoa, että poika nukkuisi hyvin.

Viime yö menikin ihan hyvin, siis pojan osalta, itse heräsin neljän aikaan, kävin vessassa ja sen jälkeen varmaan lähemmäs tunnin ajan kiepuin sängyssä valvoen. Todella raivostuttavaa, kun muutenkin tuppaa aina väsyttämään ainakin vähän, niin sitten tulee tuollaisia yövalvomisia aivan ilman syytä! Toissayönä sentään valvomiselle oli syy, kun poika heräsi ja sain häntä rauhoitella sen melkein tunnin... Okei okei, jos noista kahdesta on valittava, mieluummin valvon ilman syytä kuin pojan yöllisten itkujen takia! Toki kaikista mieluiten ihan vaan NUKKUISIN. (Ja silti istun iltamyöhällä päivittämässä tätä blogia?)

Kun pahimmat yökötysolot vaikuttaisivat olevan ohi, tuntuu siltä, että olotilan sanelee nimenomaan juuri tuo nukkuminen, tai paremminkin sen vähyys. Eilen taas särki päätä aika tavalla huonon yön jälkeen, mutta tänään ei ole särkenyt lainkaan. Muuten olo on ollut hieman tukala sikäli, että täällä vanhempieni talossa on vähän turhan kuuma siihen nähden, mihin olen kotona tottunut. Ja huone, missä nukun, on varmaan kaikista huoneista kuumin :( Ärsyttävintä on jalkojen kuumotus. Tekisi mieli upottaa jalkaterät johonkin jäämurskaan hetkeksi!

Välillä on tosin hieman "kuumat" oltavat myös henkisesti, kun äitini kaikesta avuliaisuudestaan huolimatta käy välilä hieman hermoille. "Kannattaako sinun nyt syödä tuota?" "Ei sun varmaan pitäisi käsitellä tuota hyttysmyrkkyä!" Varo sitä ja varo tätä. Jos kaikki äitini hysteeriset pelottelut, varoittavat esimerkit ja huolestumiset ottaisi vakavasti, tuskin uskaltaisi poistua mihinkään neljän seinän sisältä ja sielläkin tulisi hulluksi, kun niitä kaikkia vaaroja olisi sisälläkin niin kauheasti.

Eikä tuo hössötys koske ainoastaan sitä, että olen raskaana, vaan äitini on ollut tuollainen stressaaja aina! Välillä tulee sellainen olo, että hän suorastaan aliarvioi älykkyyttäni, kun käskee minun olla varovainen jossain tilanteessa, missä nyt varmasti kuka tahansa järkevä ihminen on tarkkana ihan ilman eri huomautustakin. Ja jos en hänen mielestään ota joka ikistä varoituksen sanaa tarpeeksi vakavasti, äiti suuttuu ja moittii minua siitä, kun en kuuntele ja väheksyn hänen kullanarvoisia ohjeitaan. Huoh. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, että hän tarkoittaa hyvää, mutta neuvot varmasti toimisivat paremmin, kun niitä viljelisi kohtuudella, mutta kun sitä samaa paapotusta tulee jatkuvalla tasaisella paasauksella, ei sitä lopulta jaksa vaan se litania sujahtaa toisesta korvasta sisään ja heti toisesta ulos.

Väsyneenä sitä vaan ei joka hetki jaksa suhtautua siihen jauhamiseen tyynesti ja ikäänkuin olisin kuunnellut tarkkaavaisesti ja kiinnostuneena joka sanan, vaan tulee tiuskaistua vastaukseksi vain kyllästyneitä "NO JOO JOO!" -murahduksia. Pahaksi onneksi poika oli eilen vetäistä muroja väärään kurkkuun ja tilannetta säikähdettiin oikein kunnolla. Onneksi säikähdystä pahempaa siitä ei seurannutkaan, mutta äitikös sai uutta vettä myllyyn ja on nyt huolissaan lähes jokaisesta suupalasta, minkä pojalle tarjoan. Ja ne varoittelut on pakko vain ottaa vastaan, koska tuo muroepisodi tullaan heittämään varoitukseksi silmilleni varmasti loppuelämäni ajan.

Huh, toivottavasti minusta ei tule yhtä stressaantunut (ja stressaava) äiti lapsilleni ja että uskallan luottaa siihen, että lapseni osaavat välillä ihan itsekin tehdä oikeita ratkaisuja - varsinkin AIKUISINA!