No niin, nyt sitten alkaa raskausviikkojen määräkin kolmosella ja "paperillahan" tuo jo näyttää siltä, että ei tässä enää ole jäljellä paljon mitään! Mutta toisaalta, fiilis on sen verran kypsä tähän odottamiseen, että ajatuksena tuollainen kymmenisen viikkoa kuulostaa ihan ikipitkältä ja mietin, että millaista ähisemistä ja takkuamista ne aivan viimeiset viikot mahtavatkaan olla, kun nyt jo tuntuu, että varsinkin illat ovat vain yhtä loputonta epämiellyttävää oloa, kolotusta, kankeutta, väsymistä, puuskuttamista ja huomisen - tai oikeastaan joulukuun - odotusta.

Olin viikonloppuna kylässä ystäväni luona. Hänellä on laskettu aika tämän kuun 25. päivä. Hieman kateeksi kävi, kun toisella voisi periaatteessa lapsi syntyä koska vain, ja ainakin suurella todennäköisyydellä vielä tässä kuussa. Tai jos menee ensi kuun puolelle, niin laskeskelimme, että eiköhän isänpäiväksi joka tapauksessa :D Minäkin haluaisin, että vauvani syntyisi pian, eikä vasta kahden kuukauden kuluttua. Enkä tietenkään tarkoita, että toivoisin vauvan syntyvän etuajassa, vaan tarkoitan sitä, että toivoisin raskauden olevan jo pidemmällä niin, että itsekin saisin jo ajatella, että "ehkä TÄNÄÄN alkaa tapahtua?"

Kuten esikoistakin odottaessa, odotuksen loppuvaiheilla olo oli hirveän malttamaton: halusin kovasti päästä jo näkemään, minkä näköinen tyyppi tuolta oikein tulee ulos! Niin, ja ensin tietysti lopullinen varmistus sille, että onko tulokas varmasti poika, vai olisiko ultratutkimuksissa saatu arvio sittenkin mennyt mönkään.

No, olen täysin asennoitunut siihen, että vauva on poika, enkä mitenkään osaa tässä kohden ajatella, että se voisi ollakin tyttö. Eli ihmetys tulee olemaan melkoinen, jos saankin joulukuussa syliinin tyttösen enkä poikasen :D Mutta ihmetellään sitä sitten, jos on tarpeen. Jostain kumman syystä näen mielessäni "kuvan" vauvastani, vauvasta joka on hyvin paljon esikoisen näköinen kasvoiltaan, mutta jolla on päässä TUMMA tukka! Esikoisella oli ihmeen paljon tukkaa päässä syntyessään, siis siinä mielessä, että minä olen ainakin syntyessäni ollut melkoisen kalju. Esikoisen tukka oli lisäksi punaruskea, joskin tämä oli odotettavissakin, että lapsesta saattaisi punapää tulla (tosin väri on sittemmin huomattavasti vaalentunut, eikä tuota enää voi punapääksi oikein sanoa). Oikeasti olisi aika merkillistä, jos minun ja miehen geeneillä saataisiin aikaan tummahiuksinen lapsi, mutta silti itsepintaisesti kuvittelen vauvani syntyvän tummatukkaisena :D

Lisäksi olen "varma", että vauva syntyy ennen laskettua aikaa. Ei siis mitään viikkokausia ennen, vaan jotenkin kuvittelen, että joulukuun alkupäivinä alkaisi tapahtua, eikä menisi sinne 11. päivään asti - tai ei ainakaan sen yli. Tätä kuvitelmaa vahvistaa tietysti toiveikkuus siitä, että kunpa raskausaika päättyisi mieluummin jo vähän ennen laskettua aikaa, mutta myös se, että ultrathan antoivat molemmat lasketuksi ajaksi 7.12. Lisäksi esikoinenkin syntyi raskausviikoilla 39 + 1. Tiedän toki, etteivät nuo seikat mitään todista, mutta kai aina kuvitella saa :)

Kunpa vaan liika toiveikkuus ei kostautuisi, kuten yleensä on tapana. Eli mitä vahvemmin uskon vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa, sitä todennäköisemmin raskaus venyy iloisesti (?) yli joulukuun 11. päivän ja joudun viettämään vielä joulunkin sairaalassa. Haikailen siis vanhempieni luo matkaamisesta jouluksi, mutta tuskin sinne ihan muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa innostaa lähteä. Tai ei se vauvan ikä mitään, vaan oma kunto.

Huomenna olisi seuraava neuvolakäynti. Toivoisin, että hemoglobiini olisi noussut sen verran, että pärjäisin ilman rautalisää loppuun asti. Aiemmin ostamani rautatablettipaketti loppui muutama päivä sitten, enkä kyllä käy pistämässä vähiä rahojani uuteen, ellei ole pakko. Hauska myös nähdä, onko sf-mitta pysynyt omalla, tähtitaivaita hipovalla käyrällään... tai no voikohan sitä asiaa sanoa mitenkään "hauskaksi", minusta tästä jättimahasta on hauskuus kuitenkin aika kaukana. Kun ihmiset kyselevät, milloin laskettu aikani olikaan ja vastaan, että joulukuussa, kysyjien ilmeistä pystyy havaitsemaan hämmästyksen ja melkein voin lukea ajatuskuplan heidän päänsä yläpuolelta: "Olisin luullut, että laskettu aika on joulukuun sijaan parin viikon päästä." :P

Päätin tuossa, että äitiysvaatteita en enää tämän raskauden tarpeisiin osta, ellei nyt satu ihan niin käymään, ettei enää juuri mikään vaatekappale sovi ylle. Yhdet äitiyssukkahousut ostin viikko sitten, kun edelliset olivat niin kauhean näköisiksi nukkaantuneet, ja lisäksi onnistuin jotenkin tekemään niihin pienen reiänkin. Joku aika sitten haaveilin uusista äitiysverkkareista, kaverilta lainaamani kun ovat vähän liian pitkät sekä ruman väriset. Tai periaatteessa vaaleanharmaa on muuten ihan ok väri, mutta kun on näinkin paksussa kunnossa, käärisin mieluiten perseeni ja reiteni mustaan kuin väriin, joka saa minut näyttämään entistäkin läskimmältä. Mutta, kun kuitenkin vietän enimmän osan ajastani kotona, ehkä se on sitten ihan sama, millaisissa rytkyissä täällä heilun, jos vaan ne ovat edes jollain tapaa mukavat yllä!

Että sellaista tähän sateiseen aamuun... Neuvolakuulumisia sitten joskus huomisen jälkeen.