Viikonloppuna poika oli miehen vanhemmilla hoidossa yhden yön ja niinpä sain miehen kanssa rauhassa tehdä pihatöitä. Miten ihmeellinen tunne vaan puuhastella ulkona ilman, että joko tarvitsee samalla katsoa pojan perään tai sitten kuunnella, kuuluuko itkuhälyttimestä tai vaunuista itkua päiväunilta heräämisen merkiksi! Ja jos oikein tarkkoja ollaan, ei ole edes olemassa sitä vaihtoehtoa että puuhailisi jotain samalla kun vahtii poikaa, kun ei sen vahtimisen ohella oikeastaan pysty mitään muuta tekemään.

En normaalioloissakaan ole mikään kovin kuuman kelin ystävä, mutta nyt jo tuollainen parikymmentä astettakin tuntui vähän liialta. Askel rupesi painamaan ihan naurettavistakin ponnisteluista ja pahinta oli huimaaminen sekä orastava päänsärky. Urheasti kuitenkin paahdettiin hommia koko lauantai ja vielä sunnuntaiaamukin, ennenkuin piti hakea poika kyläilemästä. Mahtaa olla huomenna paikat kipeänä!

Eilen kanniskelin hetken aikaa risuja oksasilppuriin ja kummasti se oksasilppurin rouskutus toi mieleen minut itseni :D Välillä on sellainen tunne, että itsekin voisin järsiä sapuskaa samaan tahtiin kuin se silppuri järsii oksia. Joudun napsimaan välipaloja tuon tuostakin, koska nälkä ei kauaa pysy loitolla ja nälkäisenä iskee nopeasti huono olo. Vaikka niin se huono olo iskee syömisen jälkeenkin... Ja yleensä kun olo on kauheimmillaan ennen ja jälkeen lämpimän ruuan, niin se ateria on nyt monena päivänä jäänyt aika pieneksi, kun normaalisti voin vedellä annoksia, jotka saisi paatuneimmankin rekkakuskin hämmästymään. Ja niinpä kohta on taas nälkä, kun kunnollista ruokaa ei mene alas kuin vähän ja sekin puoliväkisin.

Toissapäivänä laitoimme ruuaksi lohta ja perunamuusia, ja normaalisti se maistuu herkulliselta, mutta nyt tein jotain mitä en yleensä tee: jätin osan lautaselle lastaamastani ruuasta syömättä :( Jo se kalan hajukin etoi, etenkin kun kala paistui uunissa ihan mukavan pitkän aikaa, niin ruuan ollessa valmista, ei ruokahalua ollut kaiken sen kalan haistelun jälkeen nimeksikään, vaikka nälkä kyllä kurni vatsassa.

Mutta mihin se kaikki ruoka oikein menee? Vaikka nyt päivän ns. pääruoka-annos välillä jääkin pienenlaiseksi, niin jos aamu-, ilta- ja väli- sekä välipalan välipalat ynnää siihen yhteen, niin taatusti loppusumma on niin suuri, ettei sitä edes kehtaa ajatella. Peilikuvasta voisi tietenkin päätellä, että kaikki syöminen on mennyt möhömahan rakennusaineeksi, mutta kas kun se ei vaa'alla näy vielä yhtään. No kai täytyy olla siitä onnellinen, että vain NÄYTÄN lihoneeni 10 kiloa, mutten oikeasti ole sitä :D

Huomenna on jännittävä päivä, sillä olen menossa ultraäänitutkimukseen! Toivottavasti salamatkustaja on hyvissä voimissa!