Uusi viikko on taas lähtenyt rullaamaan ja tämä viikko toivottavasti rullailee tavallistakin joutuisammin, kun tänään hyvä ystäväni tulee meille tyttärensä kanssa pariksi yöksi! Tämä ystäväni tytär on samanikäinen kuin poikani, joten tenavat saavat telmiä keskenään ja parhaimmassa tapauksessa me aikuiset saamme vain huvittuneina seurata vierestä - tai sitten vahtimista on tuplaten, kun kaksi näppärää pikku "apulaista" on tunkemassa itseään joka paikkaan - nimittäin joka KIELLETTYYN paikkaan :D

Lisäksi viikonlopuksi perheemme matkaa vanhempieni luo. Ja yhtäkkiä mieleen tulikin, että mitäpä jos viikonlopun visiitti onkin viimeinen ennen vauvan syntymää? Marraskuun alkupuolella on parina viikonloppuna muuta ohjelmaa ja jonain marraskuun viikonloppuna vanhempani puolestaan ovat ajatelleet tulla meille - ja sitten alkaakin ensi kuu olla niin pitkällä, ettei minun ehkä ole järkevää lähteä minnekään kovin kauas haahuilemaan?

Hassua, miten tällaiset ajatukset saavat tuntumaan siltä, että eipä aikaakaan, kun vauva syntyy! Ja tottahan se on, eihän tässä nyt ihan hirveän pitkää aikaa olekaan, toivon mukaan alle 2 kuukautta! Mutta kun jokainen yksittäinen päivä on kuitenkin erikseen elettävä sinne synnytykseen asti, niin kyllä pistää haukotuttamaan...

Eilen käväisin pikaisesti yhden kaverini luona ja ihastelin tämän 2,5 kuukautta "vanhaa" vauvaa. Minäkin haluan vauvan! Kaverini vauva on ihan isänsä näköinen, onkohan minunkin? Kaverini vauva on ihanan tyytyväinen tapaus, toivottavasti minunkin vauvastani tulee sellainen! Kaverin vauva tosin ei huoli tuttipulloa - voi kamalaa jos vauvastani tulee samanlainen! Haluan pian päästä pukemaan minun vauvalleni pikkuisia vauvanvaatteita, joita minulla on tuolla jo vino pino odottamassa! Haluan ruveta imettämään ja nähdä taas, miten vauva kiskoo maitoa posket pullollaan, ja haluan tällä kertaa onnistua imettämisessä vähän pidempään kuin esikoisen kanssa! (Ja toivon, että imetys veisi minulta edes muutaman näistä liikakiloistani.)

Hienoa huomata, että mieleen tulee välillä jotain positiivisiakin ajatuksia, eikä ainaista tuskailua huonoista yöunista, mustasukkaisesta (?) esikoisesta, oman ajan vähenemisestä ja pelosta, että pärjäänkö minä vai revinkö pelihousut alta aikayksikön, kun pitää selviytyä arjesta uuden vauvan ja tuon vähän vanhemman "vauvan" kanssa.