Tämä räkätaudin tuskailu ei nyt varsinaisesti liity raskauden edistymiseen, mutta eiköhän nämä tautimarinat sovi tänne silti :D Ja enköhän aina jotain raskauteenkin liittyvää jorinaa keksi.

Menin eilen lääkäriin ja oikea poskiontelo punkteerattiin. Vaihtoehdoksi kyllä tarjottiin toista antibioottia, mutta kaipasin niin kovasti pika-apua poskessa tuntuvaan paineeseen, että halusin kokeilla sitä punkteerausta, senkin uhalla, että varoiteltiin sen olevan aika epämiellyttävä toimenpide. Harvinaisen oikeassahan lääkäri oli sen epämiellyttävyyden suhteen, ja ikäväkseni sain huomata, että mitään aivan välitöntä helpotusta posken jomotukseen punkteeraus ei tuonut :( Mutta illan mittaan alkoi tuntua siltä, että ehkä siitä sittenkin oli hieman apua!

Oikea poski on edelleen todella arka ja jo melko pienetkin naamanvääntelyt koskevat, mutta se varsinainen tykytys ja jomotus on vähentynyt huomattavasti! Ehkä tämä tästä, kunhan saan syötyä lääkekuurinkin vielä loppuun! Seuraava troppi tosin odottaa minua jo jemmassa, sillä ostin eilen lääkkeen hiivatulehdukseen :/ Suoraan sanoen kun rupesi olemaan vähän "sellainen kutina tuolla persiissä", että ajattelin varmuuden vuoksi käydä lääkkeen ostamassa, kun ajattelin hiivan iskevän päälle sitäkin vimmatummin, jos jätän sen ostamatta :D

En kuitenkaan vielä eilen aloittanut sitä hiivalääkitystä... Vitkuttelen samaan tyyliin kuin tuon antibioottikuurinkin kanssa, että "jos vaikka en sitä sittenkään tarvitsisi", ja sitten kun huomaan, että ai perhana, tarvitsen sittenkin, tauti on jo melkeinpä lähtenyt lapasesta. Mutta siis, inhoan suunnattomasti tuota ei-suun-kautta-hiivalääkitystä ja jos vaikkapa päälläseisonta auttaisi estämään hiivatulehduksen tulon, opettelisin seisomaan päälläni tällä sekunnilla! Silläkin uhalla, että oikea poskeni räjähtäisi kivusta! En voi käsittää sitä, että jos tungen sisääni jonkun Buranan kokoisen lääkkeen, niin miten sen lääkkeen määrä ikäänkuin moninkertaistuu ja minusta valuu ulos jotain kihelmöivää töhnää päiväkausia!? Vihaan muutenkin kaikenlaisia valuvia tuntemuksia tuolla alakerrassa, senpä takia olen kuukautissuojana käyttänyt kuukuppia jo pitkään. Harmi, ettei sitä saa käyttää synnytyksen jälkeen jälkivuotoon.

Minusta on muuten tullut aivan älytön tunnesyöppö tässä raskauden loppupuolella. Melkein joka päivä, etenkin jos on vielä jotenkin huono päivä (ja aika usein on), minun on "pakko" saada jotain hyvää: jäätelöä, karkkia, leivonnaisia... Ja kun painoni ei tästä mässyttelystä huolimatta ole viime viikkoina juurikaan noussut, se vielä saa kuvittelemaan, että ihan kuin voisin syödä ihan mitä vaan! Mahtaa olla kiva päästä tästä tavasta eroon vauvan synnyttyä... imetysaikana kun on yhtä helppo huijata itseään lihoamattomuudella. Kuvittelen tietysti, että joo, kunhan nämä raskauden rasitukset häipyvät hittoon, niin ei sitä sitten tee enää niin mieli lohdutella itseään levyllisellä suklaata, mutta eipä se elämä varmaan hirveästi helpommaksi muutu vaikka raskausaika loppuukin. Vaivat vaan vaihtuvat vähän toisenlaisiin :P Mutta mieheni kanssa on jo jonkin aikaa ollut juttua, että kunhan vauva on syntynyt ja kunhan joulu mässäilyineen on ohi, yritämme kumpikin päästä muutamasta ylimääräisestä kilosta eroon. Jospa se pyrkimys motivoisi olemaan hinkumatta koko ajan jotain nannaa sitten.

Pitääköhän tämän odotusblogin jälkeen perustaa kokonaan uusi blogi, jossa tuskittelen tuon painonpudotuksen kanssa? :D