Tänään vatsassa on tuntunut hassua kutittelua. Ihankuin iho jotenkin kipristelisi vatsan päällä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut ensimmäinen päivä kun tuota kihelmöintiä on tuntunut tämän raskauden aikana, vaan satunnaisia kutituksia on tuntunut jo monen päivän ajan. Nyt sen sijaan tekee mieli rapsuttaa vatsanahkaa koko ajan, koska hetken aikaa kutitus on ollut taukoamatonta: ensin se tuntui navan yläpuolella, sitten muutama hipaisu oikealle puolelle mahaa, sitten taas uudestaan tuossa navan tienoilla...

Tuntemukset ovat tuttuja ensimmäisen raskauden ajalta. En silloin oikein tiennyt, johtuiko se vaikkapa vatsanahkan venymisestä vai oliko tuo hentoinen hipsuttelu sikiön liikkumisesta johtuvaa. Hassua vain on, että se tuntuu aivan kuin ihon pinnassa! Sen takia olen epäillytkin, että tuntemukset johtuvat siitä, että iho venyy ja paukkuu.

Eipä tässä viikkojakaan vielä ole hirveästi kasassa, joten vaikea uskoa, että sikiön liikkeet tuntuisivat jo nyt. Sitäpaitsi istukka sijaitsee taaskin etupuolella, joten liikkeet eivät ehkä senkään takia tule tuntumaan kovin aikaisin. Esikoisen liikkeet tuntuivat vasta aika myöhään, en nyt enää muista millä viikolla. Silloin todella ärsytti, kun eräs silloinen työkaveri tämän tästä kysyi, joko tunnen potkuja ja kun aina vastasin että en vielä, tämä oli sitä mieltä, että "kyllä niiden PITÄISI jo tuntua!" Tuli sellainen olo, että ei kai vain mikään ole vialla!? No kuittasin työkaverin päivittelyt pohtimalla, että ongelma tässä on se, etten tiedä, miltä liikkeiden pitäisi tuntua. Ja että kyllähän vatsassa tuntuu monenlaista poreilua, mutta mistä minä sen tiedän, heittääkö tuolla sikiö kuperkeikkaa vai kiemurteleeko suolistossa mojova pieru kohti exittiä!

Esikoisesta nuo ensimmäiset liikkeet taisivat jäädä minulta täysin tunnistamatta, siis ne, joiden usein kuvaillaan tuntuvan ikäänkuin kuplien poksahteluna vatsassa. Ensimmäisen kunnon töytäisyn tunsin sitten eräänä aamuna, kun olin matkustamassa bussilla töihin.

Aina vain vatsassani tuntuu perhosten lepattelu! Tekee mieli tarkistaa, onko ulkona paitani alle luikkinut vaikkapa joku hämähäkki, joka kutittaa vatsaani karvaisilla jaloillaan. Toisaalta tämä maha on jo sen verran möhkömäinen, että ei se ihme olisi, jos tämä kutina onkin vaan sitä, kun vatsanahka uhkaa ratketa liitoksistaan :D Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että vaa'an lukema ei vieläkään näyttänyt siltä, että juuri mitään olisi tapahtunut, vaikka maha kasvaa ja syön kuin hevonen, enkä edes yritä väittää, että kaikki syömäni olisi jotenkin hirveän terveellistä.