Näin viime yönä kaksi erillistä unta, joissa kuitenkin toistui sama idea: olin suljetussa rakennuksessa, joka pikkuhiljaa täyttyi vedellä, ja minun piti päästä avaamaan ovi, jotta vesi valuisi ovesta ulos.

Joskus aiemmin tapasin nähdä usein unia, joissa tulviva vesi, yleensä eräs tuttu joki, katkaisi tieni ja esti minua pääsemästä sinne, minne olin menossa, tai pahimmassa tapauksessa päädyin virtaan ja menin sen mukana holtittomasti minne sattuu. Yhdistin nämä unet sen hetkisiin ongelmiini, jotka tuntuivat paikoin ylipääsemättömiltä: oli keskeneräistä lopputyötä ja ihmissuhdeongelmia. Kun pulmat tosielämässä saivat ratkaisunsa, tuollaiset tulvaunet vähenivät selvästi! Näissä viimeöisissä kyse ei kuitenkaan ollut tulvivasta joesta, eivätkä unet olleet edes erityisen ahdistavia, vaikka ilmeisen tukalasta tilanteesta olikin kysymys.

Ensimmäisessä unessa seurasin jotain tv-sarjaa, jossa kaksi nuorehkoa miestä lähti pyöräilemään jonnekin teollisuusalueelle. Alueella liikkuminen luvatta oli kiellettyä, ja ilmeisesti juuri siksi sinne oli kiehtovaa mennä seikkailemaan. Matkan aikana miehet keskustelivat henkeviä, tunnustivat toisilleen joitain salaisuuksiaan ja tämä pieni retki vahvisti heidän ystävyyttään.

Sitten päätin katsoa tuon jakson uudestaan. Alku toistuikin samanlaisena, mutta yhtäkkiä olinkin itse sarjan pääosassa mieheni kanssa! Olimme siellä teollisuusalueella jossain suljetussa, metallisessa kontissa, joka täyttyi vähitellen vedellä. Vedessä kellui jotain laudanpätkiä. Tilanne ei kuitenkaan ollut mikään piinaava, vaan homma oli ennalta suunniteltu ja meidän piti vain odottaa, jotta vesi nousisi tarpeeksi. Sitten avaisimme kontin oven, vesi valuisi ulos ja pääsisimme ulos itsekin.

Vesi alkoi olla niin korkealla, etteivät jalkamme enää yltäneet pohjaan. Tarkoituksenamme oli käyttää kelluvia puunpaloja apunamme ja tukeutua niihin uidessamme kontin ovelle. Mutta yhtäkkiä kaikki puupalikat vajosivat pohjaan! Meidän oli pakko uida ihan itse ovelle! Ja mikä hulluinta, kun pääsimme oven luo, laudanpätkät sun muut nousivat takaisin pintaan. Olin juuri kurottamassa ovelle avatakseni sen, kun heräsin miehen herätyskelloon.

Nukahdin uudestaan miehen lähdettyä töihin ja sitten näin toisen unen. Olin siinä mieheni kanssa vanhempieni luona. Oli kevät ja lumet olivat alkaneet sulaa. Pihassamme oli valtavan korkea lumen peittämä kivikasa, jonka vieressä oli oja ja ojan toisella puolen maantie. Ojassa oli paljon vettä lumen sulamisen vuoksi.

Kiipeilin mieheni kanssa lumisen kivikasan päällä. Kun pääsimme kasan laelle, mieheni oli tuupata minut alas. Suutahdin hänelle ja sanoin, etten halua laskea alas näin jyrkästä paikasta! Mies liukui itse alas ja loikki ojan yli, koska veden alla oli muutama kivi silleen sopivasti, että siitä saattoi saappailla mennä yli jalkojaan kastelematta. Mies ihmetteli, että olet sinä siitä ennenkin alas tullut. Puolustauduin, että se oli ennen se, mutta nyt en halua. Meille tuli siitä oikein kunnon riita. Huusin ja haistattelin miehelle niin, että naapurikin kuuli, mutten välittänyt naapurista.

Mies ei lainkaan ymmärtänyt, miksen olisi uskaltanut lasketella alas kivikasan rinnettä pitkin. Sitten aloin varovasti tulla alaspäin. Kokeilin jaloillani, mitkä kivet olivat tukevasti paikoillaan ja mitkä heiluivat. Pääsin viimein alas ojan luo, ja sitten aloin arvioida, pääsisinkö ojan yli tielle joutumatta veteen.

Yhtäkkiä jostain alkoi virrata paikalle huimasti vettä, tie näytti muuttuvan joeksi ja vesi tulvi pihaamme! Ilmeisesti joku kevättulvan paisuttama oja tai joki oli tulvinut yli äyräittensä ja oli nostattanut tulvan myös vanhempieni pihamaalle. Lähdin juoksemaan yli nurmikon kohti taloa, tai oikeastaan kahlasin, sillä nurmikolle oli hetkessä noussut valtavasti vettä. Juoksin etuovesta sisään. Vettä oli jo talossa sisälläkin! Juoksin keittiöön ja huusin äitiä apuun! Katselin, kuinka keittiöstä päin vesi hulahti olohuoneen kynnyksen yli. Kauhistelin, että kyllä nyt on vähintään lattiat aivan pilalla. Äitini tuli makuuhuoneesta katsomaan eikä hän sen vesimäärän nähdessään oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä.

Menin takaovelle ja avasin sen. Vain vähäinen määrä vettä valui ovesta ulospäin - vesi oli siis ulkona matalammalla kuin talossa. Mietin, että kunpa olisimme ehtineet estää veden valahtamisen olkkariin, sillä muuten veden pinta olisi takaovella ollut sen verran korkeammalla, että sitä olisi mennyt enemmän ulos.

Siihen päättyi se uni. Herättyäni ihmettelin kahden erilaisen unen yhtäläistä "teemaa". En yleensä mihinkään varsinaisiin enneuniin usko, ennemminkin uskon joidenkin unien heijastelevan erilaisia ajatuksia, pelkoja ja tunteita, joita mielessä päivisin velloo. Mutta olen aivan varma, että synnyttämiseen nuo unet jotenkin liittyvät: veden täyttämät rakennukset voisivat kuvata kohtua ja lapsivettä, ja ihmiset siellä sisällä vauvaa. Ja ovi on avattava ja vesi päästettävä pois. Ja kun unet eivät tuntuneet piinaavilta, en usko niiden kumpuavan mistään ahdistuksesta.