Huh huh mikä olo. Ei, en aio synnyttää vielä, vaan poskiontelotulehdus ei ota talttuakseen antibiooteista huolimatta :( Koko oikea puoli naamasta tulee jatkuvasti vain kipeämmäksi ja kipeämmäksi. Olen menossa iltapäivällä lääkäriin uudestaan tarkistuttamaan, että mikä ihmeen supertauti tuolla posken uumenissa nyt jyllää.

Viime yönä posken jyskytys häiritsi jo yöunta, ja nappasin yhden kaapista löytämäni Panacodin naamariin, kun Buranaa ei sovi syödä ja pelkkä parasetamoli ei auta. En nyt tiedä, oliko siitä Panacodistakaan suurta iloa, mutta reippaan tunnin valvottuani sain viimein unta. Joskin nukuin huonosti ja heräsin jo kuudelta.

Ihme kyllä, väsymys ei silti ole tällä hetkellä päällimmäisin tunne. Päällimmäisenä on ehkä v*tutus! Olisiko lääkekuuri auttanut, jos olisin aloittanut sen jo heti perjantaina, kun tulehdus todettiin? Olisinko välttynyt uudelta lääkärireissulta ja ties miltä operaatioilta - oletan siis, että tuota poskea joudutaan jotenkin "imuroimaan" tyhjäksi, kun ei kerran lääke tunnu auttavan ja kipu vain yltyy. Ja lisäbonuksena tästä kaikesta rupeaa tuntumaan siltä, että taidan saada lääkekuurista kaupan päällisiksi hiivatulehduksen, vaikka olen koittanut tehostetusti napsia myös maitohappobakteerivalmistetta antibioottitablettien välillä :(

Aargh, kunpa olisi joku kipulääke, mitä ottaa!!! En oikein sitä Panacodia uskalla enempää syödä, otin sitä joskus kuukautiskipuihin ja huomasin, että siitä tuli vaan omituinen, takkuinen olo. Olisi vähintäänkin arveluttavaa heilua täällä jossain kolmiolääkepöllyssä ja hoitaa samalla pientä lasta. No, jos viitisen tuntia jaksaisi tätä hiton kärvistelyä, sitten olisin jo istumassa terveyskeskuksen odotushuoneessa...

Siis MIKSI tällainen tauti päätti iskeä just nyt, kun synnytykseen on aikaa vain korkeintaan muutama viikko??? Olisi sitten parasta, että niin hiivat kuin muutkin vaivat paranisivat siihen mennessä, kun on aika lähteä synnyttämään. No, sen toissapäiväisen supistelun (vaiko mahanpurujen?) jälkeen ei ole tapahtunut mitään synnytyksen alkamiseen viittaavaakaan, eli sen puolesta uskoisin, että ehkä tässä on aikaa parantua näistä taudeista ennen h-hetkeä.