Minun piti jo eilen tänne lyhyesti kirjoittaa, mutta oli niin paljon muuta ohjelmaa etten ehtinyt. Ei nyt sillä, että minulla olisi mitään erityistä kerrottavaa, halusin vaan mainita, että uusi oire on saapunut: nimittäin päänsärky :(

Ei tuo oikeastaan ole ihan vaan eilisen keksintöä, vaan päätä on enemmän tai vähemmän tykytellyt tässä jo muutamanakin päivänä. Viikonlopun päänkivistykset laitoin vielä auringon ja ulkona rehkimisen piikkiin, mutta kun näköjään sama jomotus tulee ilman aurinkoa ja rehkimistäkin joka päivä, arvatenkin tämä on taas jotain ihanien hormonien aikaansaannosta. Ja sama juttu oli edellisessä raskaudessa.

Siunailinkin jo aiemmin, miten mahtavaa on, kun suosituksen ibuprofeenin suhteen ovat muuttuneet hiljattain! Nyt siis saa tilapäisesti käyttää Buranaa ja vastaavaa raskauden kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana! Esikoista odottaessa parisen viikkoa kestänyt päänsärkyvaihe olikin tuskaa, kun parasetamolista ei ollut mitään hyötyä. Sen verran varoen suhtaudun tietysti lääkkeitten popsimiseen, etten ole läheskään joka päivä pistellyt Buranaa nassuun samantien, kun ensimmäinen päänvihlaisu iskee. Parina päivänä, muun muassa eilen, särky vain yltyi niin ärhäkäksi, että katsoin viisaammaksi ottaa lääkkeen kuin kärsiä. Päänsärky kun tuppaa tuomaan mukanaan muutenkin huonon olon, niin ei ole kovin helppoa pysyä pojan perässä, kun olo on kuin missäkin krapulassa.

Eilen kävin ulkona pienellä kävelyllä, kun pistin poikaa vaunuissa nukkumaan. Hengittelin syvään raikasta ulkoilmaa ja tyytyväisenä myhäilin, että kyllä joku odotusopas taas tiesi, että pieni reippailu voi auttaa päänsärkyyn, kotelossa kun oli jo aamusella tuntunut orastavaa jumputusta. Mutta sitten kurvasin kotipihaan ja otsalohkoa halkoi sellainen kirpaisu, että hyvä kun ei tähtiä näkynyt keskellä kirkasta päivää! Jep, kyllä taas joku odotusopas tiesi, ärrh!!!

Katsotaan nyt, millainen tästä päivästä tulee. Vielä ei päässä tunnu mitään tyhjyyttä kummempaa :D Sen sijaan taistelen tässä taas joka-aamuista "aamupalapahoinvointia" vastaan. Voisi luulla, että minulla on kauhea yskä vaivanani, mutta jotenkin yskähtely auttaa, kun kurkussa alkaa tuntua siltä, että aamupala tai mikä tahansa ruoka alkaa palautua lähtöruutuun. Kävisiköhän niin mukavasti, että 12. raskausviikon jälkeen tämä yököttely vähenisi tai ehkä jopa loppuisi? Jos niin käy, ensimmäinen ajatus varmaan silti on, että apua, missä oireet ovat, onkohan kaikki kunnossa???