Täällä vain malttamattomana odottelen huomista iltapäivää ja rakenneultraa. En ole hirveästi murehtinut, että mitä jos siellä selviääkin jotain ikävää, jos vauva ei olekaan ok ja sitä rataa. Luotan siihen, että kaikki on kunnossa! Tai ainakin uskon, ettei asiat ainakaan kovin pahassa jamassa voi olla, koska vauva kuitenkin selvästi liikkuu, väliin vilkkaastikin :) Kunhan nyt sukupuolen saisi vain selville..!

Erityisiä toiveita lapsen sukupuolen suhteen minulla ei ole. Esikoiseksi jostain syystä sekä minä että mieheni toivoimme poikaa, ja poika tulikin. Toisaalta, toinen poika olisi varmaan ainakin vähän vanhemmiten esikoiselle mieluisampi leikkikaveri, mutta olisi se toisaalta mukava saada tyttö, niin olisi sitten kokemusta molempien hoidosta ja kasvattamisesta! Ja äitini tapaa sanoa, että "jokaisella naisella tulisi olla tyttölapsi", ei siis siinä mielessä että kaikkien olisi pakko ensinnäkään hankkia lapsia eikä siis siten, että lapsia pitäisi hankkia niin kauan että saadaan tyttökin, vaan hän ilmeisesti arvostaa näin aikuisella iällä tyttären seuraa ja soisi jokaiselle naiselle tyttären sen takia :D Hah, pitäisikö tästä päätellä, että ainakin minun ja äitini keskinäinen suhde on siis ihan mallillaan, kun äiti tuollaista mielipidettä viljelee :D Siitäkin huolimatta, että hän taitaa olla liki ainut ihminen, jonka kanssa saan aikaan riitoja. Mutta ne nyt ovat aika pieniä ja sen luonteisia, ettei samoista aiheista varmaan pysty riitelemäänkään muuta kuin äiti ja tytär keskenään.

Mutta siis, itse en ole sen kummemmin ajatellut tulevan lapsen sukupuolta siinä valossa, että kumpi olisi kivempi sitten, kun lapsi on aikuinen. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu ja millaiset välit omiin lapsiin on vuosien kuluttua. Mies sen sijaan taitaa olla onnellinen, että hänellä on ainakin yksi poika, jonka kanssa voi sitten puuhailla "miesten juttuja". Mieheni kun on tuollainen hyvin perinteinen äijä, joka rakastaa nikkaroida kaikenlaista, käydä kalassa ja sen sellaista. Uskon, että miehelle aikanaan on tärkeää jakaa tuollaisia juttuja oman pojan (tai ehkä kahden) kanssa. Vaikka miksei tytöstäkin tulisi isälleen hyvä kalakaveri, kyllähän esimerkiksi minä itsekin pidän kalastuksesta :)

Mutta takaisin tähän hetkeen. Olen aktiivinen Facebookin käyttäjä, mutta en ole siellä vielä maininnut tästä raskaudesta mitään. Ja raskaudestani tietävät kaverit ja sukulaiset ovat onneksi olleet puhumatta ohi suunsa ;) Ensin ajattelin, etten hehkuta koko asiaa ollenkaan ja ilmoitan asian vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Totesin kuitenkin, etten jaksa pantata tätä tietoa (jonka muutenkin useimmat tutut tietävät joka tapauksessa) loppuun asti, ja päätin, että sikäli kun rakenneultrasta saamme hyvät uutiset, kerron varmaankin asiasta myös Naamakirjassa. Ehkä vielä minulla vielä on muutama tuttu, jotka saan yllätettyä :D