Eilen saavutin raskauden puolivälin, tai ainakin laskennallisen sellaisen :D Minulla on nimittäin vahvasti sellainen tunne, että tämä(kin) vauva tulee syntymään ainakin muutaman päivän ennen laskettua aikaa, etenkin kun se virallinen laskettu aika on 4 päivää myöhäisempi kuin ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa saamamme arvio. Esikoisemme siis syntyi viikko ennen laskettua aikaa, ja varmaan sen takia kuvittelen, että suunnilleen saman kaavan mukaan mentäisiin tälläkin kertaa.

Toisaalta, mitä enemmän uskon lapsen syntyvän ennen laskettua aikaa, sitä todennäköisemmin käy päinvastoin... Aika monessa asiassa meinaan minulle käy juuri noin, että nuolaisen ennenkuin tipahtaa. Katsotaan vaan, miten ylihuomenna käy, kun uskon odottavani tyttölasta ja rakenneultrassa toivottavasti nähdään totuus!

Mutta on sentään yksi asia, mitä Murphyn laki ei juuri nyt pysty pilaamaan: vauva sisälläni on taatusti elossa!!! Potkuja tuntuu monta kertaa päivässä, mieskin on jo onnistunut niitä tuntemaan pitämällä kättä vatsani päällä :)

Mutta siis, noin puolet raskausajasta on lusittu ja toinen - se hankalampi - puolikas olisi vielä (tai enää???) edessä. Saas nähdä, miten raihnainen köntys olenkaan jo tuolla loka-marraskuussa, ellen jo aiemmin, kun nyt jo tunnen itseni kamalaksi mörrimöykyksi. Vatsa tuntuu välillä niin pinkeältä että ihankuin se meinaisi räjähtää, ja välillä selkää ja lantiota kolottaa niin, että kävellessäni (hitaasti) saan vaappua kuin pingviini.

Viikonloppuna herkuteltiin ihan liiankin kanssa, siitä varmaan johtuu tämä ylenmääräinen pinkeyden ja turvotuksen tunne. Josko saisin hieman nollattua tilannetta enkä mättäisi herkkuja nassuun, enkä tavallista ruokaakaan ihan tarpeettoman suuria kasoja... ja nauttisin runsaasti vettä senkin uhalla, että saan juosta vessassa entistäkin useammin. Siinä kunnianhimoisia tavoitteita tälle viikolle - ja oikeastaan tuollaiset tavoitteet kuuluisi varmaan pitää ihan pysyvinä tässä elämässä, jossa liikakiloja roikkuu vyötäisillä ihan muutenkin :D