Monta juttua saa kirjoittaa heti blogin alkuun ollakseen ajan tasalla! Niinpä vielä muutama sana tästäkin päivästä.

Sää on ollut tänään(kin) tasaisen harmaa, joten ajattelin lähteä pojan aamupalan jälkeen käymään asioilla. Hyppäsimme autoon ja suuntasimme ensin pankkiin. Enpä vaan ollut tajunnut, että pankki aukaisee ovensa vasta kymmeneltä ja kello oli vasta puoli. Turhaan siis raahasin autosta poikaa ja painavaa kolikkopussia pankin ovelle, kun sain palata takaisin autolle. Menimme ruokakauppaan, sieltä päästyämme olisi pankkikin auki.

Omasta aamiaisesta oli kolmisen tuntia aikaa ja seuraava nälkä jo teki tuloaan. Lisäksi kaupan monet hajut saivan yhdessä näläntulon kanssa aikaan sen, että sain nieleksiä sylkeä ja toivoa, ettei Ujo Yrjö päättäisi tulla kanssani kauppaan. Kalatiskin ohi täytyi harppoa nopeasti, sillä sen osaston lemu tuntui erityisen pökerryttävälle. Lihahyllyn luona ei ällöttänyt niinkään sen hetkinen vaan tuleva haju. Heitin ostoskoriin jauhelihaa, vaikka pelkkä ajatus keittiössä leijuvasta paistetun jauhelihan hajusta oli saada vatsan kääntymään ympäri. Kuivatarvikehyllylle ehdittyäni kuvotus laantui ja hamstrasin koriin Lämmin kuppi -kanakeittoa! Tässä yhtenä päivänä keksin kaivata mokomaa pussikeittoa ja nyt sitä tekee mieli monta kertaa päivässä. Ennen viime viikon loppupuolta olin sitä kanakeittoa maistellut edellisen kerran synnytysosastolla kärvistellessäni, ja uskoin saaneeni siellä ikuisen kammon kyseistä litkua kohtaan. Ei kai pitäisi koskaan sanoa ei koskaan :D

Kaupasta selvittyämme palasimme pankkiin. Sieltä lähtiessä keksin tehdä pikku heräteostoksen ja ostin pojalle puuvärikynät viereisestä kirjakaupasta. Myyjä nauroi minulle, kun lähteissäni totesin, että nyt poika pääsee sotkemaan tapetteja.

Kotiin päästyämme olin jo lähes sekopäinen nälästä, mutta sen sijaan että olisin itse ehtinyt syödä, täytyi poika syöttää ensin ja vaipanvaihdon ja tuutulauluruljanssin kautta pistää hänet päiväunille. Sitten vihdoin laittelin itselleni himoitsemaani kanakeittoa, istahdin tähän tietokoneen ääreen ja sain viimein aikaiseksi aloittaa tämän blogin! Ja eiköhän tässä ollutkin tarpeeksi tälle päivälle.