En ole täällä vanhempieni luona ollessa ehtinyt kupata tietokoneella ihan siinä määrin mitä normaalisti, eikä toisaalta ole ollut mielessä erityistä kirjoitettavaakaan nyt, niinpä tässä lienee odotettavissa vähän harvatahtisempaa kirjoittelua vielä vähän aikaa.

Viime yönä kuitenkin näin unen, josta on aivan pakko mainita: Näin unta synnyttäväni tyttövauvan. Vauva syntyi 8.12., tämä oli 51 senttiä pitkä ja painoi jotain 3,2 kiloa (tarkkaa painoa en muista). Tytöllä oli paljon tukkaa ja tukka oli väriltään punertavaa. Synnytys oli ollut helppo ja pääsin nopeasti sairaalasta kotiin. Imetyskin sujui ja maitoa riitti! Unessa näpyttelin tekstiviestiä jotta saisin kavereita ja sukulaisia tiedotettua lapsen syntymästä, mutten meinannut keksiä, mitä viestiin kirjoittaisin.

Muuten ei tosiaan ole mitään erikoista tapahtunut. Päivät ovat kuluneet aika joutuisasti vanhempieni luona, olen tavannut erästä ystävää jo monta kertaa (hänen tyttärensä on lähes samanikäinen kuin poikani) ja lonkkani huutaa hoosiannaa, kun olemme tehneet pitkiä kävelylenkkejä muksujen kanssa :D Olen muutenkin liikkunut tosi vähän, joten varmaan senkin takia pitkät kävelyt tuntuvat kropassa oudolle, mutta ilmeisesti lantiossa tai tuolla jossain luut ja liitokset venyvät ja paukkuvat siihen malliin, että reilun tunnin reippailusta saan yli vuorokauden köpöttää kuin rampa pingviini.

Mieheni tuli tänään juhannuksen viettoon tänne vanhempieni luo! Hän oli tullut perille sillä välin, kun olin pojan ja äitini kanssa tervehtimässä isovanhempiani. Pojan ilme oli näkemisen arvoinen, kun tulimme ulko-ovesta sisään ja isukki siellä pokkana istui keittiössä! Pikkuherra ensin tuijotti hetken sangen hämmästyneenä, sitten naama levisi iloiseen hymyyn ja tämä juoksi isin kainaloon! Loppupäivän olenkin hyvällä (?) omatunnolla antanut miehen viihdyttää poikaa ja itse pitänyt vähän ansaittua vapaata ;)

Huomenna saamme sitä ansaittua vapaata vähän lisää, kun menen mieheni kanssa kahdestaan vanhempieni mökille yöksi! Sateenuhkaa on ilmassa, mutta saunoa nyt ainakin voi sateellakin. Ja onhan se itsessään jo luksusta, kun voi yhden päivän ajaksi unohtaa lapsenhoitovelvoitteet! Tai no mitähän minä valehtelen - en minä niitä pysty UNOHTAMAAN, vaikka poika olisikin jonkun muun hoidettavana, vaan mietin liikaakin, että mitenkähän siellä jossain nyt pärjätään :D Mutta yritän vain takoa päähäni, että ihan hyvin siellä menee, ja vaikkei niin menisikään, niin täältä käsin en voi asioihin vaikuttaa ja minun kuuluu nyt vaan nauttia joutenolosta, kun kerrankin on tilaisuus.

 

Oli tuon edellisen kirjoituksen kommenteissa moitittu tätä blogia tylsäksi. No, en tiedä, millaistahan ilotulitusta kommentoija mahtoi raskausblogilta odottaa :P Epäilemättä joku muu saisi tästä tasaisen tylsästi etenevästä odotusajasta kirjoitettua vaikka millaisen viihdepläjäyksen, mutta minun tarkoitukseni ei ole turhia väritellä tätä paikoin aika harmaatakin arkea mitenkään erityisesti. En nyt vain hyvällä tahdollakaan saa tätä odotusta tai edes elämääni kuulostamaan yhtään sen hauskemmalta / värikkäämmältä / dramaattisemmalta mitä se oikeasti on! Niin että sori nyt vaan lukijat, tähän on tyytyminen :D Aina voi etsiä jotain kiinnostavampaa jos haluaa! Ja jos on negatiivista palautetta, sen voi myös antaa rakentavasti eikä tyyliin "hohhoijaa olipas tylsää" :) Eli saa kertoa, mitä odotti, mihin pettyi, mitä voisi tehdä paremmin ja niin edelleen.

Ennen kaikkea tämä blogi on kuitenkin minua ITSEÄNI varten, tänne saan jauhaa kaikki tylsätkin pohdintani ja päivästä toiseen manata kuinka tekee pahaa tai muuten pännii. Ehkä fiilikset toistavat itseään päivästä ja viikosta toiseen, mutta sitähän ei voi etukäteen tietää.