Takana on pari päivää päänsärkyä putkeen. Särky on ollut sellaista ärsyttävän aaltoilevaa, välillä särkyä ei edes muista (tai sitä ei ole), kun taas hetken kuluttua päätä vihlaisee niin että muistaa sen taatusti! Toissailtana, kun menin nukkumaan, toivoin yöunien vievän säryn mennessään, mutta niin vain jomotus alkoi välittömästi, kun eilisaamuna sain silmät auki. Toivottavasti ei ole vielä aikaista sanoa, mutta tänä aamuna pää ei sentään vielä herätessä meinannut haljeta. Mutta onpa tässä tätä päivää vielä pitkälti, eiköhän tässä vielä ehdi...

Eilinen oli varsin pilvinen päivä, mutta silti sonnustauduin aurinkolaseihin kun kävin iltapäivällä autolla asioilla. Kun olo on valmiiksi päänsärkyinen, vähänkin kirkas keli ulkona vain pahentaa asiaa, kun saan siristellä silmiäni jos ei aurinkolasit ole naamalla. Eivät silmäni ennen olleet näin arat valolle, mutta se ei taida johtua vain raskaudesta / päänsärkyisyydestä. Olen nimittäin alkuvuodesta käynyt silmien laser-leikkauksessa päästäkseni silmälaseista eroon, ja huomasin leikkauksen jälkeen silmieni valonarkuuden lisääntyneen. Aiemmin saatoin porskuttaa vaikka koko kesän ilman aurinkolaseja, mutta nyt ei tule kuuloonkaan.

Mutta jos päänsärky ei ole hävinnyt, niin huonovointisuus onneksi on vähentynyt melkoisesti! Nyt jo kroppa kestää pikkuisen nälkääkin ilman, että heti alkaa etomaan. Syömisen, etenkin aamupalan jälkeen huono olo iskee edelleen, mutta vain pieneksi hetkeksi. Mutta eilen söin muutaman kourallisen suolapähkinöitä, ja niistä tuli todella ällöttävä olo, joka kesti monta tuntia! Niinpä niin. Ei ole kauaakaan kun ostin pähkinöitä kotiin, niistä tuli paha olo ja miten vannoin, että tämmöistä moskaa en enää suuhuni pistä (ainakaan raskaana ollessa, heh)... Lyhyt muisti kostautui, mutta ehkä nyt muistan jatkossa paremmin. 

Kiskoin eilen jalkaani ne farkut, jotka ylleni vielä sopivat. Tai ainakin sopivat, kun niitä viimeksi kokeilin, joskus ennen viime viikon helteitä. Yllätyin, kun farkut mahtuivat päälle edelleen! Niissä on tosin aika matala vyötärö ja kangas on joustavaa, että ehkä niitä voin käyttää vielä ainakin vähän aikaa. Se vaan näyttää tyhmältä, kun vatsa jää rumasti roikkumaan housunvyötärön päälle :D Jollain väljällä paidalla mahalörtsyn saa vielä peitettyä, mutta vähän ihonmyötäisempi vaihtoehto paljastaa armottomasti roikkuvatsan... ja pahintahan on se, että lopputulos ei näytä siltä että olisin raskaana, vaan lähinnä siltä, kun liian lihava ihminen olisi koittanut väkisin ahtautua liian pieniin farkkuihin :P

No, tällä vartalolla koko ELÄMÄ on yhtä liian pieniin farkkuihin ahtautumista, ja se tuntuukin ällistyttävältä, että raskausaika on tuonut siihen poikkeuksen! Löysin nimittäin eilen itselleni uudet äitiysfarkut ja kirosin mielessäni (kuten edellisiäkin äitiysfarkkuja ostaessani esikoisen odotusaikana), että mikseivät kaikki farkut voi olla yhtä mukavat päällä? Ja sen lisäksi että ovat mukavat, ovat vieläpä ihan kivan näköiset! En tokikaan kaipaa kaikkiin farkkuihin sitä kainaloihin saakka yltävää kangaskaistaletta vyötärölle, vaan kaipaan sitä fiilistä, kun farkut eivät ahdista mistään kohtaa, ei edes sen jälkeen, kun farkut ovat käväisseet pyykkikoneessa!