Menneenä viikonloppuna oli aika pottuuntuneet fiilikset. Ensin lauantaina oli laskusuhdannetta henkisellä puolella, itkeskelin pitkin päivää ja vähän kaikki mukamas otti aivoon. No, kun sunnuntaina oli mieliala parempi, niin fyysisesti olo olikin jotain ihan muuta.

En tietenkään sano, että tässä olisi viime aikoina fyysisesti mikään hääppöinen olo ollut muutenkaan, mutta eilen alavatsassa, nivusissa ja yleisestikin alakropassa tuntui inhottavaa vihlontaa ja ihan vaan pelkästään jo kävellessä! Lisäksi illalla kurkku tuli ihan älyttömän kipeäksi.

Viime yö sijoittuikin suoraan ö-luokan aateliin, kun kurkkukipu vain paheni, poika valvotti toista tuntia ja edelleen alakropassa juili pienimmästäkin jalkojen liikuttelusta. Tänään onkin sitten väsyttänyt ja ottanut raskaasti pannuun, kun ei edes kunnolla kävelemään pysty ilman, että johonkin kohtaan sattuu! Tätäkö se sitten on loppuraskauden ajan, ja meneekö olo ehkä jopa vielä tästä pahemmaksi???

Tänään katselin tätä jättimahaani peilistä. En tiedä, kuvittelinko vain, vai olisiko se vähän "notkahtanut" alaspäin?! Jotenkin se vaikutti erilaiselta muutaman päivän takaiseen näkymään verrattuna. Vielä viime torstain neuvolakäynnillä todettiin, että vauva ei ole laskeutunut, mutta olisiko se ehkä nyt sen tehnyt, tai tekemässä? Liittyisiköhän nämä vihlomiset jotenkin siihen?

Tämän viikon torstaina olen menossa ylimääräiseen tutkimukseen, jossa tuota vauvan kokoa vähän mittaillaan tarkemmin. Kaipa siellä sitten selviää, olisiko vauva jo hivuttautunut alemmas, vai kuvittelenko vain. Kyllähän näillä viikoilla vissiin jo pitäisi vauvan alkaa asettautua "lähtötelineille". Muistan, kun odotin esikoista, niin huomasin tämän laskeutuneen alemmas siitä, että päiväkausia vaivannut närästys loppui yhtäkkiä kuin seinään. Ja samalla maha myös selvästi näytti jotenki roikkuvammalta. Myös housujen käyttö hankaloitui, kun tuntui, että aina housunvyötärö jotenkin ahdistaa. Tänään olen huomannut, että pikkuhousut ainakin tuppaavat olemaan etupuolelta koko ajan rullalla :D Närästystilanne ei ole ollut ihan samanlainen kuin edellisessä raskaudessa, närästystä on ollut paljon vähemmän ja epäsäännöllisemmin, eli siitä en ole voinut samalla tavalla päätellä jotain muutosta tapahtuneen tällä kertaa.

Mutta vaikka epämukavuus ja olemisen hankaluus on taas pykälän verran lisääntynyt, olo on sikäli positiivinen, että ehkä tunnelin päässä jotain valoa alkaa jo olla näkyvissä! Ehkä synnytys on ihan oikeasti kohta edessä, ja pääsen näistä raskauden vaivoista joskus eroon - siis ainakin muista kuin kiloista :P Kunpa vain en saisi raskausvaivojen tilalle kovin kattavaa kokoelmaa mitään synnytysvaurioita ja -traumoja... eli toivotaan, että vauvan koko ei olisi yhtä valtaisa, mitä mahani antaa ymmärtää.