Jälleen uusi viikko aluillaan ja tajusin, että vain kolmisen viikkoa, niin tämä raskaus on puolivälissä! Koko ajatus on aivan uskomaton.

Pieni kesäflunssa on kiertänyt huolellisesti läpi koko perheen, alkaen isästäni ja äidistäni, siirtyen sitten pojalleni, häneltä minulle ja lopulta miehelleni. Keskinäinen kommunikointimme kuulostaa varmasti naurettavalta, kun kilvat dedät dukossa yritämme saada käheät äänemme kuuluville :D No joo, toissapäivänä en olisi varmaan lisäillyt juuri nauravaisia hymiöitä kirjoitukseeni kun kurkkuni oli ihan käsittämättömän kipeä, mutta pahin meni onneksi ohi päivässä ja nyt tosiaan enää nokka vuotaa. Ja pääasia oli se, että pojankin flunssa jäi suht lieväksi, oli tuossa nyt yksi huonosti nukuttu yö pari päivää takaperin, mutta sen jälkeen sentään pari yötä on mennyt hyvin.

Kunhan tämä nuha vielä paranisi, niin olon voisi sanoa olevan jopa aika hyvä! Päänsärky on pysynyt pois ja yökötyskin on enää hyvin lievää ja nopeasti ohimenevää. Väliin vaan väsyttää ja pinna on aivan luvattoman kireälä. Vanhempien nurkissa luuhaamisessa on kaksi puolta: toisaalta on mukavaa kun on seuraa ja auttavia käsipareja, toisaalta taas yhteentörmäyksiä tulee aika tiuhaan tahtiin, kun väsyneenä ja kärttyisenä tulee tiuskittua turhankin herkästi, ja äitini pillastuu samantien, jos HÄNELLE joku kivahtaa jostain. Hänellä on talossa yksinoikeus mäkättää muille heidän virheistään, mutta hänelle ei kukaan saa antaa kritiikkiä, sillä eihän HÄN tee virheitä, jotenka kaikki kritiikki on tietysti perätöntä... Joo näin se menee!

No joo, oikeasti tulemme kyllä hyvin toimeen, mutta luonteenpiirteissämme on muutamat tietyt rosoiset kohdat, jotka eivät todellakaan sovi toisiinsa kuin palapelin vierekkäiset palat. Sen sijaan näiden luonteenpiirteiden kohdatessa lähinnä kipinät sinkoilevat.

Olen miettinyt, että tuoko raskaus mitään positiivisia muutoksia, kun enimmäkseen tuntuu siltä, että raskaus tuo tullessaan erilaisia huonoja tai epämiellyttäviä oloja tai tuntemuksia. Kieltämättä aika vähissä on ne miellyttävät "oireet". Tietysti raskaana oleminen itsessään tuntuu - ainakin useimmiten - hienolta, suorastaan ihmeelliseltä, etenkin nyt, kun vatsassa selvästi tuntuu muutaman kerran päivässä hauskaa kuplintaa, joka oletettavasti on sikiön liikkeistä johtuvaa! Mutta fyysisesti ei ole tapahtunut, eikä taida tulla tapahtumaan mitään muutosta parempaan, lukuunottamatta sitä, että tukka tuntuu tuuheammalta kuin koskaan! Ikävä vain, että tukka palaa viimeistään imetyksen päätyttyä entiseen epäloistoonsa.

Mutta onneksi myös useimmat ikävät fyysiset muutokset ovat vain tilapäisiä, paitsi minun tuurillani liikakilot eivät lähde kulumallakaan... niin, ja vaikka rinnat taas välillä tuntuvat hyvinkin täyteläisiltä, imetyksen jälkeen ne varmaan muistuttavat lähinnä omia aikojaan tyhjentyneitä ilmapalloja :P Toivottavasti olen toisen lapsen syntymän jälkeen sen verran kiireinen, etten ehdi liiemmin suremaan kroppani menetettyjä muotoja, ja mitäpä sellaista suremaankaan, mitä ei juurikaan ole ollut ennestäänkään :D Kun on jo valmiiksi ylikiloinen, ei muutama lisäkilo samalla tavalla tunnu missään, kuin jos olisin aina tottunut olemaan hoikka ja yhtäkkiä oliskin jotain aivan muuta.

No, oikeastaan en jaksa tuollaisia vielä edes ajatella, tässä on niin paljon ajattelemista ennen kuin on ajankohtaista miettiä, paljonko niitä raskauskiloja jäikään ja niin edelleen! Sitä kun on niin sekaisin nyt, että peilistä vain ihastelee möhömahaansa ja turvonneita tissejään ja tuntee itsensä hetkittäin jopa KAUNIIKSI, vaikka tuntuu että joka puolelta vain pursuaa ja tursuaa ylimääräistä massaa :D